Mikäli et näe kehyksiä, napsauta tästä niin pääset kertomuksen alkuun kehyksillä varustettuna

Pertti ja Mika Round the World 4.1.-8.5.1997

Matkakertomus osa 8

Indonesia/Bali

Johdanto
Osa 1, Suunnittelu ja valmistelu
Osa 2, USA:n itärannikko
Osa 3, Peru
Osa 4, USA:n länsirannikko
Osa 5, Fidji
Osa 6, Uusi-Seelanti
Osa 7, Australia
Osa 8, Indonesia/Bali
Osa 9, Singapore
Yhteenveto matkasta
Matkan lentoaikataulut ja reittikartta
Kuva-arkisto

8. Indonesia/Bali 24.4.-3.5.1997

Päivä 111, to 24.4. -Denpasar/Bali, Indonesia

Australian puolelta Darwinista oli vain lyhyt puolentoista tunnin lentomatka Denpasarin lentokentälle Balille, mutta lyhyestä maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta kulttuurien välinen etäisyys oli valtava. Länsimaisen elämäntavan tilalle Balilla tuli hektinen ja samalla myös henkinen itämäinen kulttuuri. Ihmisvilinä oli runsasta, sillä saarella asuu 2,7 miljoonaa ihmistä yli 50 kertaa pienemmällä alueella kuin Suomi. Joukkoon sulautuminen oli myös mahdotonta pitkälle vaalealle suomalaiselle pienikokoisten Aasialaisten joukossa.

Bali, joka on yksi Indonesian monista saarista, poikkeaa maan muista suurista saarista siinä, että siellä pääuskonto on islamin sijaan hinduismi. Saari on turistien suosima rantalomaparatiisi, mutta siellä on onneksi paljon muutakin tarjottavaa kuin pelkkä rantalomailu turistikeskuksissa. Meillä oli tiedossa yhdentoista päivän oleskelu Balilla ja tarkoituksenamme oli kierrellä eri puolilla saarta vältellen eteläosan turistirysäkeskittymää.

Matkatavarat saatuamme meidän piti ensi töiksemme löytää majapaikka jostakin keskellä yötä. Lentokentän ulkopuolella oli useita majoituksen tarjoajia ja me otimme vastaan paikallisen Hostelling Internationalin retkeilymajan tarjouksen ja hyppäsimme majapaikan tarjoamaan pikkubussikyytiin muutaman muun matkalaisen kanssa.

Retkeilymaja sijaitsi muutaman kilometrin päässä Denpasarin keskustasta ja oli varsin viihtyisä ja kooltaan suurehko. Asiakkaita ei kuitenkaan ollut tungokseksi asti huolimatta halvasta 16.000 rupiahin eli n. 32 mk:n hinnasta.

Kunnon yöunien jälkeen lähdimme retkeilymajan edestä kulkevilla bemoilla eli pikkubusseilla Denpasarin keskustaan seuranamme kaksi Brittityttöä. Bemot olivat normaali julkinen kulkuneuvo koko saarella ja ne toimivat siten, että ne ajelivat päivät pääksytysten tiettyä reittiä edestakaisin ja ottivat kyydin tupaten täyteen ihmisiä. Kyytiin ja pois pääsi missä vaan matkan varrella. Tunnelma pienen Suzuki tms. muun pakun takaosassa oli aina varsin tiivis, mutta eipä lysti maksanutkaan juuri mitään.

Denpasar on Balin suurin kaupunki n. 400 tuhannen ihmisen voimin ja liikenne kaupungissa oli melko kaoottista. Bemoja risteili joka paikassa, myös skootterit ja muut kaksipyöräiset kulkineet olivat suosiossa. Liikennesäännöistä ei tietenkään juurikaan välitetty ja maalaispojalla oli taas ihmettelemistä suuren maailman menossa. Perun liikenne oli kuitenkin vaikuttanut pelottavammalta, johtuikohan tuo Balin hindujen rauhallisemmasta luonteesta?

Denpasarissa kävimme ensin Bali Museumissa tutustumassa hindukulttuuriin. Museo sijaitsi muutamassa jännän näköisessä veistoksissa koristelluissa rakennuksissa. Muutenkin kaupungin rakennuskulttuuri oli mielenkiintoisen poikkeavaa verrattuna muissa maanosissa nähtyyn. Monien rakennusten seinät oli koristeltu hindu-uskontoon liittyvillä jumalten yms. olioiden kuvilla.  

Yksi Bali Museumin rakennuksista

Lisää Bali Museumin rakennuksia

Päivän aikana kävelimme ympäri kaupunkia ihmettelemässä tätä kovin erilaista meininkiä. Matkamme vei mm. Badungin markkinoille ja näimme myös iloisen kulkueen kantamassa raskasta, värikästä ja koristeellista meille tuntematonta esinettä. Kulkueen iloisuudesta ja värikkyydestä olisi voinut luulla, että jonkinlaiset ilon juhlat olivat menossa – tämä oli kuitenkin väärä olettamus sillä kulkue oli kremaatio- eli hautajaiskulkue!

Iloinen hautajaiskulkue Denpasarin keskustassa

Illan vietimme rauhallisesti retkeilymajassa sulattelemassa uutta ja ihmeellistä kulttuuria.

Päivä 112, pe 25.4. Denpasar – Ubud – Denpasar

Aamulla lähdimme Mikan kanssa bemoilla kohti saaren keskiosassa sijaitsevaa Ubudin kaupunkia. Matkalla jouduimme käyttämään neljää eri bemoa joiden yhteishinnaksi tuli 7 mk – siis halpaa kuin jogurtti! Muutenkin Bali oli selvästi halvin paikka, missä olimme matkan aikana käyneet.

Ubud on tunnettu eri alan taiteilijoista, joihin ei kuitenkaan liene laskettavissa lukuisat apinat, joita kävimme katsomassa kaupungin laidalla sijaitsevassa Monkey Forestissa. Kaupunki oli viihtyisän oloinen pienehkö paikka. Sinne oli tarkoitus tulla myöhemmin uudestaan tutustumaan paremmin paikalliseen taidemaailmaan. Paikallinen taidemaailma oli kuitenkin kaukana Denpasarin MacDonaldsissa, joka oli todisteena Amerikkalaisen kulttuurin leviämisestä maailman joka kolkkaan.  

Paikallinen taiteilija poikasineen

Edestakaisella matkalla Ubudiin havaitsimme käytännössäkin saaren tiheän asutuksen, sillä vaikka välillä olimme periaatteessa täysin maaseudulla, niin asutusta riitti tien varsilla joka paikkaan. Maaseudun tunnisti lähinnä siitä, että välillä näkyi vihreää ja vehreää kasvillisuutta talojen välissä ja takana.

Ilta sujui taas rauhallisesti tutussa retkeilymajassa.

Päivä 113, la 26.4. Denpasar – Ubud

Päivän ohjelmassa oli kiertoajelu retkeilymajan pikkubussilla. Ensin menimme katsomaan Balilaista tanssia Batubulaniin. Balilainen tanssi on maailmankuulua ja mekin odotimme innokkaina tanssiesitystä, emmekä joutuneet pettymään. Tanssin nimi oli Barong ja sitä tanssivat sekä sirot, pienikokoiset balilaisnaiset, että rajun näköisiin naamareihin pukeutuneet miehet. Erityisesti sirojen naisten hienovireinen liikehdintä ja mm. pieniin sormenliikkeisiin perustuva ilmaisu oli kaunista ja liikuttavaa nähtävää.

Tansseja esitetään nykyään paljon turistien viihdyttämiseksi, mutta se ei esityksen hienoutta vähentynyt minun silmissäni.

Siroja naistanssijoita

Esitykseen kuului myös hirviö 

Tanssiesitystä säesti elävä gamelan-orkesteri

Tanssiesityksen jälkeen kiertomatkamme jatkui muutamaan matkamuistomyymälään, joissa oli myytävänä mm. lukuisia erilaisia hindujumalien veistoksia. Jonkinlainen parimetrinen kivinen tai puinen hindujumala olisi mukava matkamuisto kämpän nurkassa, mutta valitettavasti niiden pakkaaminen reppuun oli liian vaikeaa ja kaupat jäivät tekemättä.

Matkamuistokauppojen jälkeen suuntasimme kohti Kintamania, joka sijaitsi saaren vuoristoisessa keskiosassa Gunung Batur-tulivuoren kraatterin reunalla. Balilla on lukuisia tulivuoria ja niillä on usein uskonnollista merkitystä, mistä johtuen monen vuoren rinteille on rakennettu hindulaisia temppeleitä. Kintamanista oli hyvät näkymät alaspäin kraatterissa olevalle järvelle ja ympäröivälle vuoristoseudulle.

Näkymä Kintamanista Gunung Baturille ja kraatterijärvelle

Toinenkin vuoristokuva Kintamanilta

Muuta mainittavaa päivän retkellä oli hindulaistemppeliin tutustuminen ja Balille tyypilliset hienot riisiterassit. Bali on hyvin viljavaa seutua ja riisistä saadaan kaksi satoa vuodessa. Hyviä satoja edesauttavat Balilaisten rakentamat kastelujärjestelmät ja rinteille muokatut riisiterassit, jotka olivat vihreydessään kaunis näky.

Kauniita, vehreitä riisiterasseja

Lisää riisiterasseja

Kiertomatkamme paluumatkalla ajoimme meille jo edellispäivältä tutun Ubudin ohi, jossa jäimme pois kyydistä. Kaupungissa majoituimme keskustassa sijaitsevaan bungalow-tyyppiseen homestayhin, jossa meillä oli oma kahden hengen maja. Majan varustelu oli varsin askeettinen, mutta oma wc kuului hintaan, tosin sekin oli varsin erikoinen aasialainen viritys. Majoituksen hinta oli tällä kertaa ennätyksellisen halpa, sillä hinta majan terassille tarjottuine aamiaisineen oli n. 10 FIM/hlö.

Päivä 114, su 27.4. Ubud

Minä lähdin aamulla kiertelemään saarta itsekseni bemoilla, Mika puolestaan vuokrasi skootterin ja päristeli sillä ympäriinsä. Retkelläni menin ensin Tirta Empulin temppeliin, joka ei ollut mitenkään erikoinen. Seuraavaksi suunnistin Gunung Kawin kiveen kaiverrettuihin temppeleihin ja vielä kolmanteenkin temppeliin nimeltään Pura Penataran Sasih. Noita temppeleitä saarella riitti yllin kyllin ja niitä tuntui olevan joka tienmutkassa ja vuoren rinteessä.

Koristeellisesti pukeutunut nainen lapsineen

Yksi monista temppeleistä

Temppeleissä kierrettäessä polvet eivät saaneet olla näkyvissä, kelit olivat kuitenkin kuumat ja kosteat, joten shortsit jalassa liikkuminen tuntui luonnolliselta. Temppeleihin mennessä joutuikin tämän vuoksi vuokraamaan aina sarongin, joka oli paikallinen kietaisuhame. Sarongeja sai ostaakin halvalla, joten minäkin ostin itselleni hameen temppeleissä käyntejä varten – ensimmäistä kertaa elämässäni.  

Katukuva maalaismaisemasta

Illalla Ubudissa kävimme taas katsomassa Balilaista tanssiesitystä. Edellinen esitys Batubulanissa oli kuitenkin mielenkiintoisempi, sillä tällä kertaa esityksessä ei ollut varsinaista juonta – tanssijat olivat kuitenkin täälläkin hyvin taitavia.

Kauniita tanssijattaria iltavalaistuksessa

Maskin taakse naamioitunut miestanssija

Päivä 115, ma 28.4. Ubud – Besakih - Ubud

Kympin hintaiseen hotellihuoneeseen sisältyi myös aamiainen huoneen edustalla

Aamulla menimme bemoilla 50 km:n kilometrin päässä sijaitsevalle Pura Besakihin temppelille. Matkaan jouduimme käyttämään kolmea eri bemoa, reissu kesti pari tuntia ja maksoi kokonaista 7 FIM:iä.

Bemoasema matkan varrella

Besakihin temppelit on rakennettu Balin korkeimman vuoren 3014 m korkean Gunung Agungin rinteille. Besakih, joka koostuu n. kolmestakymmenestä temppelistä, on Balin tärkein temppelialue ja siellä sattui olemaan menossa 21 päivän mittainen uskonnollinen seremonia käynnissä meidän vieraillessamme siellä.

Seremonian seurauksena paikalla oli väkeä kuin meren mutaa ja meiltä ei-hinduilta oli kielletty pääsy moneen eri kolkkaan alueella. Näimme kuitenkin rutkasti erilaisia temppeleitä ja myös maisemat alas vuoren rinteeltä olivat hyvät.  

Juhlaan liittyviä koristeita Besakihissa

Suomalaismiehet hameissaan Besakihissa

Näkymä Besakihin kattojen ylitse

Väkijoukkoa

Takaisin lähtiessämme oli vaikeaa löytää vapaata bemoa, mutta lopulta onnistuimme sellaisen löytämään ja pääsimme matkaan Klungkung-nimisen hassulta kuulostavan paikan kautta kohti Ubudia.

Illan vietimme tuttuun rauhalliseen tapaan Ubudissa.

Päivä 116, ti 29.4. Ubud – Lovina

Ubudista suunnistimme aamulla bussilla kohti saaren pohjoisosaa ja siellä Lovina-nimistä kaupunkia. Tälläkään kertaa keskinopeus ei noussut huimaksi, koska alle 100 km:n matkaan saimme kulumaan yli kolme tuntia.  

Yksi monista vuoren rinteillä sijaitsevista temppeleistä matkalla Ubudista Lovinaan

Lovina on yksi Balin pohjoisrannalla sijaitsevista pienistä rantalomailuun soveltuvista kohteista. Siellä oli usean kilometrin matkalle rannan läheisyyteen levittäytyneitä majoituspaikkoja, eikä varsinaista keskustaa tuntunut olevan ollenkaan. Paikka tuntui varsin rauhalliselta, eikä muita turisteja ollut ruuhkaksi asti ainakaan tähän aikaan vuodesta. Häiritsevänä tekijänä olivat kuitenkin kaikenlaiset kaupustelijat, jotka olivat kovin sinnikkäitä.

Majoituksen otimme siistin oloisesta bungalow-tyyppisestä majapaikasta, jossa oli myös hieno uima-allas ja paikka tuntui muutenkin luksukselta. Ilmastointia ei tosin ollut huoneissa ja kelien lämpöisyydestä johtuen öisin oli kuumahkot oltavat. Kahden hengen majan hinta oli 35.000 rupiahia eli n. 70 FIM/ 2hlöä.

Syöminenkin oli todella halpaa, sillä söin paikallisessa ravintolassa erittäin maukasta Nasi Gorengia ja limsaa hintaan 3.000 rupiahia eli ravintola-aterian hinnaksi tuli 6 FIM. Nasi Goreng oli muuten erittäin hyvää syötävää, ja sitä tuli popsittua useammassakin paikassa Balilla ollessa. Se oli lähinnä maustettua riisiä, eli varsin yksinkertaista, mutta maku oli aina maittava.

Illalla istuimme paikalliseen tapaan ravintolassa katsomassa laserdisciltä elokuvaa. Tällä kertaa näimme Phenomenon-nimisen kuvan, jossa pääosissa oli John Travolta. Melkein kaikissa ravintoloissa yritettiin houkutella porukkaa sisään melkein uusilla amerikkalaisilla elokuvilla, joita näytettiin piraatti-laserdisceiltä.

Päivä 117, ke 30.4. Lovina

Aamuhämärissä kuuden aikoihin lähdimme nelipaikkaisella katamaraaniveneellä merelle etsimään delfiinejä. Liikenteessä oli samaan aikaan kolmisenkymmentä samanlaista paattia, joten ruuhkaa riitti merellä.

Parin tunnin aikana näimme delfiinejä läheltä ja kaukaa kymmenisen kertaa. Ne nousivat aina pintaan yhtäkkiä ja loikkivat pinnalla hetken aikaa. Niiden ilmestyminen aiheutti joka kerta saman ilmiön, kun kaikki kolmekymmentä venettä suunnistivat pikavauhtia kohti delfiinejä yhdessä rykelmässä. Hauska kokemus kuitenkin.

Delfiinejä harrastamassa muodostelmahyppelyä kaukaisuudessa

Veneiden saartamia delfiinejä

Me ja katamariini

Päivällä sateli hieman ja aika meni lähinnä hotellilla laiskotellessa. Illalla kävimme ravintolassa katsomassa English Patientin, josta näytettiin huonokuntoinen kopio. Ilmeisesti tämä filmi tuli perinteiseltä videonauhalta. Filmistä puuttui myös pätkiä välistä – en tiedä johtuiko se sensuurista, vai oliko nauhassa vikaa.

Minä viettämässä normaalista opiskelijavapusta poikkeava elämää

Päivä 118, to 1.5. Lovina

Vappupäivä! Suomessa tämä ja edellinen päivä olisi tullut vietettyä hieman vauhdikkaammin. Tämä päivä olikin oikeastaan ainoa päivä matkan aikana, jolloin olisi tehnyt mieli olla Suomessa, jossa olisi voinut viettää railakasta opiskelijavappua.

Lovinassa vappupäivä meni rauhallisesti laiskottelusta nauttien. Illalla kävimme taas katsomassa elokuvaa, tällä kertaa se oli varsin tasokas Sleepers.  

Mika nauttimassa vapusta hotellimme uima-altaassa

Päivä 119, pe 2.5. Lovina - Kuta

Aamulla vatsani oli hieman sekaisin, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi estänyt reissaamista. Ohjelmassa oli pitkä bussimatka läpi koko saaren etelärannikolle Kutaan. Matkan tärkein tapahtuma oli matkan varrella parissa paikassa nähdyt apinat.

Kuta on Balin suosituin turistikohde ja mekin olimme päättäneet käydä vilkaisemassa miltä rantaelämä siellä näyttää. Kuta osoittautui vilkkaaksi paikaksi, jossa oli runsaasti turisteja,  rihkamamyyjiä, kapeita katuja ja iso, hyvä rantsu.

Rantakuva Kutasta

Rihkamamyyjät ja erityisesti kellokauppiaat olivat aggressiivisia. Myös kuljetusta oli tarjolla riittämiin, kadulla kulkiessa vähän väliä joku hoki ”yes, transport!”

Yksi hyödyke, mitä oli paljon tarjolla oli marihuana. Lovinassa oli ollut magic mushroomin kauppiaita, mutta Kutassa tarjolla oli myös maria. Transport ja marikauppa kävi kuitenkin meidän osaltamme huonosti.

Majoituksen hinta oli tällä kertaa 20.000 rupiahia ja paikka oli kohtuullisen siisti, mutta merinäköalasta ei ollut tietoakaan, vaan majapaikka sijaitsi kaupungin sivukatujen varrella. Paikassa oli kuitenkin uima-allas ja aamiainenkin sisältyi hintaan.

Majapaikka, Ayu Beach Inn, oli erittäin kapean Poppies Gang I:n varrella, kapeudesta huolimatta hullut paikalliset ajoivat sitä pitkin skoottereilla ja jopa pienillä autoilla!

Päivällä kuljeskelimme kaupungilla ja katselimme matkamuistoja, mitään ei kuitenkaan vielä ostettu.

Illalla kävin katsomassa itsekseni auringonlaskua rannalla. Sitä oli kovasti kehuttu ja se olikin ihan kiva, mutta täälläkin mollukka meni suomalaisnäkökulmasta alas kovin kiireellä. Taas tuli mieleen, että suomalaiset auringonlaskut ovat hienoja – varsinkin oman saunamökin terassilta katsottuna!

Muita tapahtumia päivän aikana oli parturissa käynti, hinta oli 16 FIM. Parturintuolissa istuskellessa oli aika jännää arvailla minkälainen kampauksesta tulisi. Onneksi lyhyen tukan lyhentäminen erittäin lyhyeksi ei antanut kovin suuria mahdollisuuksia väärinymmärryksille.

Päivä 120, la 3.5. Kuta

Rahantuhlauspäivä! Ostin tuliaisiksi kolme sarongia á 6.000 Rp, neljät batiikkihousut á 10.000 Rp ja veljen lapsille t-paidat. Lisäksi tilasin batiikkikauluspaidan räätäliltä hintaan 16.000 Rp ja ostin itselleni hienon puisen tanssinaamarin 40.000 Rp:llä.

Muuta mainittavaa ei päivän aikana tapahtunut.  

Iltaruuhka Kutan keskustassa

Johdanto
Osa 1, Suunnittelu ja valmistelu
Osa 2, USA:n itärannikko
Osa 3, Peru
Osa 4, USA:n länsirannikko
Osa 5, Fidji
Osa 6, Uusi-Seelanti
Osa 7, Australia
Osa 8, Indonesia/Bali
Osa 9, Singapore
Yhteenveto matkasta
Matkan lentoaikataulut ja reittikartta
Kuva-arkisto

Takaisin osan alkuun