Mikäli et näe kehyksiä, napsauta tästä niin pääset kertomuksen alkuun kehyksillä varustettuna

Pertti ja Mika Round the World 4.1.-8.5.1997

Matkakertomus osa 7

Australia

Johdanto
Osa 1, Suunnittelu ja valmistelu
Osa 2, USA:n itärannikko
Osa 3, Peru
Osa 4, USA:n länsirannikko
Osa 5, Fidji
Osa 6, Uusi-Seelanti
Osa 7, Australia
Osa 8, Indonesia/Bali
Osa 9, Singapore
Yhteenveto matkasta
Matkan lentoaikataulut ja reittikartta
Kuva-arkisto

7. Australia 1.4.-23.4.1997

Päivä 88, ti 1.4. Christchurch-Sydney, Australia

Aamutuimaan pyörähdettiin vielä pikaisesti Christchurchin keskustassa ennen kuin mentiin bussilla lentokentälle. Seuraavaksi matka suuntautui taas uuteen maahan - Australiaan ja siellä ensin Sydneyhin.

Christchurchin kentällä lentoa odotellessa huomasin tax-free kirjakaupassa mielenkiintoisen uuden lisän Lonely Planetin matkaopassarjaan, nimittäin Antarktiksesta oli ilmestynyt tuore opas. Hmm…kuullostaa haasteelliselta, sinnekin voisi joskus matkustaa. Ensin oli kuitenkin reissattava tämä maailmanympärimatka loppuun.

Australiaan mentäessä odotettavissa ei ollut läheskään yhtä dramaattista muutosta olosuhteissa kuin esim. Fidjin ja Uuden-Seelannin välillä. Suomalaisesta näkökulmasta ajateltuna Uusi-Seelanti ja Australia vaikuttivat ennalta ajateltuna lähes toistensa kaltaisilta mailta, mutta todellisuudessa maiden välillä oli suuriakin eroja. Toki molemmat olivat länsimaisia teollisuusmaita ja molemmissa puhuttiin englantia äidinkielenä.

Australian tärannikolla on lähes koko mantereen matkalla vihreä ja vehreä vyöhyke, jonne suurin osa maan asukeista on kerääntynyt. Sisämaassa on valtavat Outbackiksi kutsutut erämaa ja aavikkoalueet, jotka ovat hyvin harvaan asuttuja.

Sydney sijaitsee melko etelässä itärannikolla ja on asukasluvultaan n.3,5 miljoonainen. Muutenkin Australian väestö on voimakkaasti  kaupungistunut. Uudessa-Seelannissakin merkittävä osa väestöstä asuu kaupungeissa, mutta se on asukasluvultaan huomattavasti pienempi sillä koko Uuden-Seelannin asukasluku on samaa kokoluokkaa Sydneyn kanssa. Maat eroavatkin toisistaan merkittävästi siinä suhteessa, että Uudesta-Seelannista on mahdotonta löytää suurkaupungin sykettä, kun taas Ausseissa löytyy miljoonakaupunkejakin.

Sydneyssä oli siis vilskettä ja vilinää luvassa. Sitä olikin jopa niin paljon, että meillä oli vaikeuksia löytää itsellemme majapaikkaa. Kävimme mm. kokeilemassa uutuuttaan kiiltävässä isossa retkeilymajassa päärautatieaseman vierellä. Kyseinen retkeilymaja on rakennettu tulevia Sydneyn olympialaisia silmällä pitäen.

Lopulta löysimme majapaikaksi Vulcan-nimisen halvan hotellin kävelymatkan päässä keskustasta. Sinne lähdimmekin tutustumaan majoituttuamme. Kävelyretkellämme kävimme mm. Darling Harbourin satama-alueella.

Kävellessämme kaupungilla havaitsimme sen yllättävän inhimillisen ja viihtyisän oloiseksi. Kaupunki vaikutti siistiltä ja kaduilla kulkiessaan ei tuntunut yhtään pelottavalta - toisin kuin monissa eurooppalaisissa tai amerikkalaisissa suurkaupungeissa.

Illan päätteeksi kävimme taas elokuvissa, tällä kertaa katsoimme Harrison Fordin uusimman kuvan The Devil’s Own.

Päivä 89, ke 2.4. Sydney

Uusi maa, uusi kampaus! Ensimmäisenä päivän ohjelmassa oli parturissa käynti. Kampaus muuttui dramaattisesti lyhyestä siilitukasta täsmälleen saman malliseen erittäin lyhyeen siilitukkaan. Tälläkin kertaa tukan lyhentäminen oli halpaa lystiä, vain 5 AUD eli vähän yli parikymppiä Suomen rahassa.

Tukan leikkuu ei toki ollut päivän ainoa ohjelmanumero, vaan ohjelmaan kuului mm. keskustassa sijaitsevaan viihtyisään The Rocks-nimiseen  alueeseen tutustuminen. The Rocks’lla oli paljon matkamuistomyymälöitä sekä Sydneyn vanhin talo, v. 1816 valmistunut Cadman’s Cottage. Rakennuksen ulkomuoto ei tehnyt kovin kummoista vaikutusta, kuten ei sen valmistumisvuosikaan. Eurooppalainen kulttuuri on Ausseissa kovin nuorta kuten myös esim. Uudessa-Seelannissa ja Amerikassa.

Cadman's Cottage, Sydneyn vanhin rakennus

The Rocks’lta kävelimme viereiselle Circular Quay’n alueelle. Circular Quay on satama-alue, jonka toisella puolella on Sydneyn kuuluisa oopperatalo ja toisella puolella hieno Harbour Bridge.

Oopperataloon emme vielä tutustuneet tarkemmin, tyydyimme ihailemaan sen kauneutta kauempaa. Kauniilta ja erikoiselta se näyttikin. Talo muistuttaa lähinnä vierekkäin kasattuja simpukan kuoria tai futuristista avaruusasemaa, näkijästä riippuen. Veikkaanpa, että oopperatalon profiili tulee Sydneyn olympiakisalähetysten yhteydessä erittäin tutuksi.

Oopperatalo kaukaa katsottuna

Harbour Bridgellä kävimme kävelemässä ja menimme myös Harbour Bridge Museoon, joka sijaitsi yhdessä sillan tukipylväistä. Museossa oli mielenkiintoista tietoa sillan rakentamisesta ja historiasta ja lisäksi tukipylvään huipulta oli hienot näkymät kaupunkiin ja erityisesti oopperatalon suuntaan.

Harbour Bridge

Oopperatalo Harbour Bridgeltä nähtynä

Keskusta ja Circular Quay Harbour Bridgeltä nähtynä

Harbour Bridge on v. 1932 valmistunut riippusilta, joka aikanaan yhdisti Port Jackson-lahden eteläpuolen keskustan lahden pohjoispuoleen ja mahdollisti kaupungin voimakkaan levittäytymisen pohjoissuuntaan.

Circular Quay’sta lähdimme lautalla kohti Manlyn kaupunginosaa. Sydneyn kaupunki on levittäytynyt pitkän lahden molemmin puolin ja Manlyn kaupunginosa sijaitsee aivan lahden meren päässä olevalla kapealla niemellä. Niemen suojaisalla puolella on lauttasatama ja suojaisa ranta. Niemen meren puolella puolestaan on toinen ranta ja surffaamiseen sovelias meren aallokko.

Lauttalippu Manlyyn.

Manly Beach

Puolen tunnin lauttamatkalla keskustasta Manlyyn saattoi havaita, että Sydneyssä on erittäin paljon rantanäkymällä varustettuja taloja, sillä rantaviivaa on paljon ja rantojen lähellä oli paljon sopivan kallistuksen omaavia rinteitä, joista näkee mukavasti rantaan.

Manlyn molemmat rannat olivat mukavia ja itse kaupunginosa viihtyisän oloinen, kaiken kaikkiaan mukava paikka. Lautalla pois päin tultaessa kohti keskustaa oopperatalo ja Harbour Bridge olivat erittäin kaunis näky auringon laskiessa.  

Hieno näkymä oopperatalolle ja Harbour Bridgelle auringon laskiessa

Iltaohjelmassa oli vielä käveleskelyä ja ihmettelyä keskustassa.

Päivä 90, to 3.4. Sydney

Aamutuimaan ohjelmassa oli taas keskustassa kävelyä. Sää oli samanlainen kuin aiempinakin päivinä eli aurinkoista ja lämpötila n. 25C, mikä on mielestäni erittäin sopiva keli.

Päivällä kävimme tutustumassa tarkemmin oopperataloon, jonka simpukankuorimaiset kattorakennelmat eivät näkyneet läheltä niin korostuneesti kuin kauempaa katsottaessa.

Oopperatalo lähikuvassa

Oopperatalolta kävelimme läheiselle Mrs. Macquarie´s Pointille, josta näki pienen lahdenpoukaman toisella puolella olevat oopperatalon ja Harbour Bridgen

Mrs. Macquarie´s Pointin lähistöllä oli myös kohtuullisen viihtyisä Botanic Gardens puisto, jossa käveltyämme menimme Sydney Toweriin katselemaan kaupunkinäkymää lintuperspektiivista. Tornissa pääsi 305 metrin korkeudelta ihailemaan laajalle levittäytyvää kaupunkia.

Botanic Gardens

Kaupunkiretkeemme sisältyi myös tähtitaivaan ihmettelyä, sillä kävimme myös paikallisessa observatoriossa tutustumassa sen ihmeisiin. Observatorio sijaitsi pienen kukkulan laella - siis melkein taivaassa. Mukavaa vaihtelua tuo taivaan ihmeiden ihmettely.

Observatoriovisiitin jälkeen minä menin kirjastoon lueskelemaan lehtiä päästäkseni hieman perille maailman tapahtumista. Sydneyssä ollessa tuli ensimmäistä kertaa reissun aikana mieleen, että matka loppuu joskus ja kotiin on palattava. Uudessa-Seelannissa olimme menneet paikasta toiseen kiivaaseen tahtiin, eikä filosofisille pohdiskeluille ollut aikaa. Sydneyssä aikataulu puolestaan oli rauhallinen ja matkan loppumistakin ehti ajatella.

Päivän päätteeksi ihmettelin itsekseni Sydneyn katuelämää.

Päivä 91, pe 4.4. Sydney

Aamulla pistettiin kolmatta kertaa ylimääräisiä tavaroita postissa kohti kotia. Kumpikin laittoi oman pakettinsa menemään. Minun viiden kilon pakettini maksoi maa/meripostina 200 FIM eli aika kallista oli. Pakettien tulo Suomeen kesti niin kauan, että ehdimme olla kotona pari kuukautta ennen niiden saapumista.

Postitustouhujen jälkeen ajelimme muutaman kierroksen yksiraiteisella Monorail-junalla joka kiersi yhtä ja samaa ympyräreittiä jatkuvasti. Naamamme taisi tulla tutuksi asemahenkilökunnalle joten jäimme pois junasta muutaman kierroksen jälkeen. Kyydistä poistuminen ajoittui Darling Harbourin satama-alueella, joka oli jälleen yksi viehättävä ja siisti alue. Siellä oli meneillään jonkinlaiset karnevaalit ja saimme seurata mm. mukavia sirkusesityksiä. Ei hassumpaa!

Iltapäivän minä vietin taas kirjastossa istuen ja kaupungin menoa ihmetellen. Illan päätteeksi kävimme tutustumassa myös Australialaiseen yöelämään paikallisessa pubissa, jossa totesimme meiningin melko railakkaaksi.

Päivä 92, la 5.4. Sydney-Brisbane-Surfers Paradise

Meillä oli kolmisen viikkoa aikaa olla Australiassa ja olimme ottaneet paikasta toiseen liikkumista varten sisäisiä lentoja, jotta ehtisimme tehdä muutakin kuin istua bussissa/junassa/autossa. Tänään oli vuorossa ensimmäinen näistä lennoista lentäessämme Sydneystä pohjoiseen Brisbaneen.

Brisbane on n. 1,5 milj. asukkaan kaupunki, joka sijaitsee hieman sisämaan puolella. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ollut jäädä kaupunkiin, vaan jatkaa saman tien kohti rannikkoa Gold Coastin rantalomakohteisiin – tarkemmin sanottuna Surfers Paradise-nimiseen paikkaan. Hassuja muuten nuo Aussien paikannimet.

Brisbanen lentokentällä bussia odotettaessa silmiin sattui Indy Carnival-esite, jonka mukaan Surfers Paradisessa olisi Indy-formuloiden osakilpailuviikonloppu juuri meneillään. Itse pääkilpailu olisi seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Indy-formulat käyvät ajamassa kaksi-kolme kisaa vuodessa USA:n ulkopuolella, joten aika harvinaista herkkua oli tarjolla. Loistava yhteensattuma autourheiluhullulle!

Lähdimme bussilla kohti rannikkoa ja Surfersia ja sitä lähestyessämme ei voinut olla huomaamatta Indy-kisan läheisyyttä, sillä jengiä oli kuin pipoa ja kisan katurata oli aivan kaupunkiin vievän pääkadun vieressä. Paikkana Surfers oli melkoinen turistirysä – tosin harvinaisen miellyttävä sellainen. Rantsu oli aivan keskustan vieressä ja hiekkaa riitti pitkälle molempiin suuntiin. Aivan rannan vieressä oli useita pilvenpiirtäjähotelleja hieman meitä rikkaammille turisteille.

Meillä ei tietenkään ollut varaa moiseen luksushotelleihin eikä majoitusta ollut muutenkaan varattuna, mikä olisi voinut aiheuttaa ongelmia Indy-viikonloppuna. Bussiasemalla soiteltiin muutamiin hostelleihin ja löydettiin hieman sisämaahan päin sijaitseva mukava majapaikka. Sijainti oli kuitenkin onneksi sellainen, että hostellilta käveli hetkessä keskustaan ja rantaan.

Tänään lauantaina kisoissa oli vuorossa aika-ajoja ja muiden luokkien täytelähtöjä. Mekin suuntasimme radan varteen ja näimme verkkoaidan raosta hieman vakioautoluokan kisameininkiä.

Illalla kaupungilla oli Indyihin liittyvät karnevaalit ja meininki oli melko vallaton ja porukkaa oli taas niin maan perusteellisesti liikenteessä.  

Karnevaalihumua Surfers Paradisessa

Päivä 93, su 6.4. Surfers Paradise

Kisapäivä. Aamulla kiertelin ensin hieman kisa-alueen ulkopuolella ja puolenpäivän aikoihin ostin halvimman mahdollisen kisalipun, joka oli 44 AUD hintainen aluelippu millä pääsi kiertelemään rata-alueella, mutta istumapaikkaan se ei oikeuttanut. Halvimmat istumapaikat olisivat maksaneet 100 AUD eli hieman yli 400 FIM. Mika puolestaan ei ollut niin innokas moottoriurheilun ystävä, että olisi maksanut isoja rahoja kisan nähdäkseen.

Pääsylippu Indy-kisaan.

Ennen varsinaista kisaa täytelähtönä ajettiin mm. Porsche-luokan kisa ja ennen Indyjä vuorossa oli myös ajajien esittelyparaati AC Cobrien kyydissä. Juuri ennen Indyjen lähtöä myös Australian ilmavoimat esittäytyivät hävittäjälennon muodossa jonka aikana hävittäjä mm. kiihdytti jälkipolttimen avulla lähes pystysuoraan ja kurvaili jyrkkiä käännöksiä pilvenpiirtäjien välissä.

Kisa alkoi klo 14 ja ajajien käynnistäessä moottorit niiden pauhu oli valtava – korvatulpat olivat tarpeen. Indyt, tai Cart-autot kuten niitä nykyään kutsutaan, lähtevät lentävällä lähdöllä minkä ansiosta lähtökolareita sattuu selvästi F1:siä harvemmin. Muuten Indyissä kyllä sattuu ja tapahtuu huomattavasti F1-kisaa enemmän, ohituksia tapahtuu jatkuvasti ja kolarin sattuessa pace car kerää joukot yhteen nippuun ja taas on tiedossa jännittäviä tilanteita.

Ensimmäinen kolari kisassa sattui toisella kierroksella ja minä satuin näkemään sen aitiopaikalta, sillä olin lähtösuoran varrella katselemassa kisaa kun melkein tarkalleen kohdallani kaksi autoa ajoi mällin 280 km/h vauhdissa. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti ja autot liukuivat pois näkyvistäni ennen kuin ehti kissaa sanoa. Toinen osallisista, Christian Fittibaldi katkaisi jalkansa neljästä kohdasta ja kisa keskeytettiin 45 minuutiksi.

Uusintalähdössäkin tapahtumia riitti, mutta paikan päällä tapahtumista pysyy paljon huonommin kärryillä kuin telkkarista katsellessa. Paikan päältä nähtynä kisatunnelma on kuitenkin aivan erilainen kuin telkkarin välityksellä ja katselukokemus jäi aivan eri tavalla mieleen.

Indy-kisameininkiä

Itse kisan voitti Scott Pruett, toinen oli Greg Moore ja kolmas formula ykkösistäkin tuttu Michael Andretti. Muuta mainittavaa kisasta oli näköhavainto näyttelijä Paul Newmanista joka on Newman-Haas tallin osaomistaja ja edellä mainittu M.Andretti ajaa juuri sen tallin autolla.

Voittoauto kisan jälkeen

Illalla menimme baariin nimeltään The Shooters joka muistutti Jyväskylästä tuttua Americanosta, mutta oli huomattavasti suurempi. Meininki oli Australialaiseen tapaan erittäin railakas ja välitön ja populaa riitti täälläkin kotitarpeiksi asti.

Päivä 94, ma 7.4. Surfers Paradise

Indy-hulinan hälvettyä kaupungissa oli hieman rauhallisempaa ja me vietimme perinteistä rantalomaa. Minä tosin en niin hirveästi piittaa rannalla makoilusta, joten pyöriskelin päivän aikana aika paljon kaupungilla ja lueskelin paikallisesta kirjakaupasta ostamaani romaania.

Päivä 95, ti 8.4. Surfers Paradise

Normaalia rantalomaelämää tänäänkin, hirveästi raportoitavaa ei ilmeisesti ollut sillä päiväkirjaan olin kirjoittanut ainoastaan, että ”ks. edellispäivää”. Päivä oli siis edellisen kaltainen ja oli mukava ottaa hieman lunkisti ja hengähtää vähäsen, sillä Uudessa-Seelannissa olimme olleet jatkuvasti liikenteessä ja harrastaneet monenlaista aktiviteetteja ja lepotauko teki terää.

Surfersin rantsu, ei paha

Päivä 96, ke 9.4. Surfers Paradise

Sama meininki jatkui kuin edellispäivinä. Surfers oli selvästi normaalia rantalomakohdetta mielenkiintoisempi paikka oleskella, harmi vaan että se on Suomesta katsottuna hieman kaukana normaalille rantsulomalle.

Minä kahden parkkipirkon karkoittimen keskellä

Päivä 97, to 10.4. Surfers Paradise – Brisbane - Beenleigh

Aamulla lähdimme bussilla takaisin kohti Brisbanea, josta meillä olisi seuraavana päivänä lento eteenpäin Cairnsiin. Rannalla makoilu alkoikin jo maistua puulta ja oli mukava päästä taas eteenpäin.

Olin sopinut Surfersissa ollessamme, että tapaamme vanhan jalkapallokaverini Lehdon Veijon, joka oli asunut Ausseissa jo kuusi vuotta. Ennen Veijon tapaamista meillä oli muutama tunti aikaa pyöriä Brisbanen keskustassa ja totesimme kaupungin varsin miellyttäväksi, mutta ei kuitenkaan Sydneyn veroiseksi.

Iltapäivällä tapasimme ensin Veijon vaimon Sherryn jonka kyydillä menimme Veijon työpaikan kautta heidän kotiinsa läheiseen Beenleighin kaupunkiin. Aikanaan Pyhäsalmessa Veijon perheellä oli ollut leipomo ja Ausseissakin Veijo oli samalla alalla, sillä hän työskenteli kahdessa eri ravintolassa kokkina ja opiskeli siinä ohessa ravintolakoulussa pääkokiksi. Veijo oli ollut naimisissa n. vuoden verran alkujaan Uusi-Seelantilaisen Sherryn kanssa joka työskenteli kirjanpitäjänä.

Lehdot asuivat mukavassa omakotitalossa rauhallisella alueella ja elämä tuntui olevan mallillaan. Veijo tuli illemmalla töistä kotiin ja hänen kanssaan oli oikein mukavaa vaihtaa kuuden vuoden kuulumisia ja nauttia Sherryn tekemästä hyvästä kotiruuasta. Oikein mukavaa vaihtelua normaaliin reissurytmiin!

Päivä 98, pe 11.4. Beenleigh – Brisbane - Cairns

Aamulla lento Cairnsiin. Kentälle saavuimme viime tipassa, sillä olimme luulleet että tuntia ennen lähtöä on riittävä aika. Olimme kuitenkin väärässä sillä lento jatkoi Cairnsista kohti Singaporea ja jouduimme menemään myös passintarkastuksen ohi vaikka me olimme maan sisäisellä lennolla. Onneksi pääsimme ohittamaan pitkät jonot ja ehdimme koneeseen sopivasti.

Cairns sijaitsee aivan Australian itärannikon pohjoisosassa ja myös se on turistien suosima matkakohde, tyyliltään se on kuitenkin selvästi erilainen kuin Surfers Paradise. Useimmille matkalaisille tärkein syy tulla Cairnsiin on läheinen Great Barrier Reef eli Suuri Valliriutta, joka on pituudeltaan peräti 2000 km pitkä ja sen väitetään olevan maailman suurin elävä organismi.

Valliriutta kulkee Australian itärannikon suuntaisesti ja koostuu lukuisista korallien muodostamista riutoista, jotka muodostavat välillä eri kokoisia korallisaaria ja ovat välillä veden peitossa. Suuri Valliriutta on parhaimmillaan 300 km päässä rannikosta, mutta useimmissa paikoissa se on selvästi lähempänä rannikkoa. Se on kuuluisa värikkäistä koralleistaan ja vielä värikkäämmästä kalakannasta.

Cairns oli hyvä tukikohta Valliriutalle järjestettävien retkien kannalta, lisäksi Sieltä pääsi helposti läheisiin Daintreen ja Cape Tribulationin sademetsiin. Sademetsiä todellakin oli aivan lähellä mikä oli merkkinä siitä, että olimme saapuneet tropiikkiin ja lämpötilat olivat sen mukaiset. Ensimmäisenä päivänä keli oli kuitenkin onneksi pilvinen eikä sää ollut liian hiostava.

Itse Cairnsin kaupunki ei ollut kovin kummoinen paikka, se oli selvästi hiljaisempi ja myös epäsiistimpi kuin Surfers Paradise. Lähellä meren rantaa oli myös matalaa ja vuorovesi toi esiin ruman merenpohjan alhaalla ollessaan.

Päivä 99, la 12.4.  Cairns

Hieno päivä! Aamukahdeksalta oli lähtö edellispäivänä varaamallamme Compass Toursin Great Barrier Reef-risteilylle. Ensin menimme veneellä pari tuntia Michaelmas-nimiselle riutalle, jossa sai ilmaiseksi kokeilla sukellusvälineillä veden alla oloa. Pienen harjoittelun jälkeen olisi saanut jatkaa sukeltamista korvausta vastaan pidempäänkin, mutta minä jätin sen lyhyeen harjoitteluun. Mielenkiintoista kuitenkin.

Sukeltelun jälkeen pääsimme snorklailemalla tutustumaan riutan elämään. Näkymät veden alla olivat mahtavat – erivärisiä ja muotoisia kaloja ja koralleja oli riutalla pilvin pimein. Snorklailua oli ohjelmassa myös Hastings-riutalla ja samat mahtinäkymät jatkuivat sielläkin. Harmi, että päivä oli pilvinen, sillä aurinkoisella säällä näkyväisyys ja värien hohto olisi ollut vieläkin parempi. Valliriutta oli kuitenkin maineensa arvoinen paikka ja päivä oli ikimuistoinen.

Risteilyllä sai myös suomenkielistä palvelua, sillä miehistöön kuului myös ruotsalainen Anneli, jonka äiti oli suomalainen. Anneli oli asunut Australiassa 4 ½ vuotta ja hän oli aikanaan käynyt useasti Suomessa Riihimäellä mummolassa. Mika oli kotoisin Riihimäeltä ja yhteisiä tuttuja heiltä löytyikin. Anneli puhui melko hyvää Suomea ja taas saimme kosketuksen Suomen kieleen muidenkin kuin itsemme puhumana.

Illalla ohjelmassa oli lisää Suomalaisuutta, sillä hostellilla satuimme näkemään telkkarista tunnin mittaisen dokumentin Suomen musiikki- ja kulttuurielämästä.

Päivä 100, su 13.4.  Cairns

Päivä meni sateisen sään vallitessa lähinnä laiskotellessa ja telkkaria katsoessa. Päivän aikana tuli mieleen, että reissu oli kääntymässä loppupuolelle, matkassa oli oltu jo sata päivää ja edessä oli enää vajaa kuukausi, jonka jälkeen oli tiedossa paluu karuun arkeen. Sydneyssä matkan loppumisajatukset olivat hiipineet ensimmäisen kerran päähän, samoin oli käynyt rauhallisten Surfers Paradise-päivien aikana ja nyt taas arkiset ajatukset kävivät mielessä.

Päivä 101, ma 14.4.  Cairns

Laiskottelusta alkoi tulla jo tapa ja tämäkin päivä oli varsin leppoisa. Vietin pitkään paikallisessa kirjastossa lukemassa lehdistä maailman tapahtumia ja kuulumisia.

Päivä 102, ti 15.4.  Cairns – Atherton Tableland - Cairns

Laiskottelun loppu! Vuokrasimme aamulla auton, jolla lähdimme ajelemaan kohti läheistä Atherton Tablelandin sademetsäaluetta. Tableland kohoaa 900 metriä merenpinnasta joten ylämäkeä oli päivän aikana tiedossa. Automme oli piskuinen Ford Festiva (lue Mazda 121), joka ei ollut turhan tehokas vuoristokiipijä.

Päivän aikana teimme kohtuullisen pitkän lenkin Tablelandissa ja merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluivat curtain fig-puut, jotka ovat loispuita jotka pitkän ajanjakson kuluessa lopulta tappavat isäntäpuunsa ja jäävät yksin elämään. Muita nähtävyyksiä olivat monet vesiputoukset, joista kuuluisin oli Millaa Millaa Falls, jossa oli myöskin mukava swimming hole.

Päivä 103, ke 16.4.  Cairns – Daintree - Cairns

Vuokra-auto oli käytössämme edelleen ja lähdimme sillä pohjoiseen n. 100 km päähän Daintreehen. Ajomatkalla maisemat olivat hienoja merenrantamaisemia, joita ihaillessa matka sujui leppoisasti.

Daintree on piskuinen kyläpahanen sademetsän keskellä, eikä kylässä itsessään ole mitään näkemistä. Syy sinne menemiseen oli Daintree-joella järjestettävät jokiristeilyt, jollaiselle mekin suuntasimme.

Risteily tapahtui pienillä jokiveneillä ja retken tarkoituksena oli nähdä eläimistöä. Me onnistuimme näkemään ensin pari pientä, mutta erittäin myrkyllistä käärmettä ennen kuin saimme näköpiiriin sen mitä tulimme sinne katsomaankin – krokotiileja. Näimme kolme aikuista krokoa ja yhden pikkukrokotiilin. Ne kaikki makoilivat leppoisasti joenpenkalla ja olivat erittäin vaikeasti havaittavissa. Mitään edellä mainituista eläimistä emme olisi havainneet ilman venekuskin haukansilmiä.

Paluumatkalla kävimme Mossman Gorgessa sademetsäkävelyllä ja Port Douglasin kaupungissa ajelulla – ja ihailimme taas samoja merenrantamaisemia.

Mika ja vuokra-automme paluumatkalla Daintreesta

Päivä 104, to 17.4.  Cairns

Taas yksi päivä Cairnsissa. Aamulla palautimme Festivan vuokraamoon, saldona oli 700 km ja vuokra 2 päivältä 94 AUD. Merkittävin havainto päivän aikana oli se, että yöelämä Woolshed-nimisessä kapakassa oli tuttuun Aussi-tapaan vilkasta, meno rajua ja musiikkikin käypästä.

Katukuva Cairnsista

Päivä 105, pe 18.4.  Cairns – Darwin

Aamupäivä meni Cairnsissa oleillessa ennen iltapäivän lentoa Darwiniin. Aamulla myös havaitsimme, että yksi filmirulla oli hukassa. Arvelimme jättäneemme sen edellispäivänä palauttamamme vuokra-auton keskikonsoliin. Mika kävi tiedustelemassa vuokraamossa filmiä, mutta sitä ei löytynyt. Filmin mukana hävisivät mm. Great Barrier Reefin ja krokotiilien kuvat. Harmittava takaisku!

Darwinissa asetuimme lähinnä taloksi kaupunkiin ja paikalliseen hostelliin. Lämmintä alkoi olla liiankin kanssa sillä lämpötila oli 33C.

Hostellimme Darwinissa. Ylellisyyttä edusti hostellin oma uima-allas

Päivä 106, la 19.4.  Darwin

Darwin on n. 80 tuhannen asukkaan kaupunki Australian pohjoisrannikon keskiosassa. Se on pinta-alaltaan valtavan, mutta asukasluvultaan mitättömän (180 tuhatta hlöä) Northern Territoryn pääkaupunki ja kaupungissa oli aika hienoja julkisia rakennuksia, erityisesti paikan kokoon nähden. Osasyynä julkisten rakennusten hienouteen on se, että ne kaikki olivat melko tuoreita rakennelmia, sillä hurrikaani Tracy tuhosi lähes koko kaupungin v. 1974 ja se jouduttiin rakentamaan lähes tyystin uudelleen.

Vietin lähes koko päivän kaupunkiin tutustuen ja se oli aika raskasta puuhaa, sillä lämpötila oli varsin korkea ja nestehukka suuri.

Illalla etsimme matkakumppaneita suunnitellulle retkelle Kakadun kansallispuistoon jakamaan vuokra-auton kustannuksia. Ensin ehdokkaiksi ilmoittautui kaksi Ruotsalaistyttöä, mutta lopulta he päättivät lähteä opastetulle kiertomatkalle Kakaduun. Loppujen lopuksi sovimme lähtevämme matkaan samassa hostellissa asuneen Englantilaispariskunnan Timin ja Rachelin kanssa. Auto tulisi olemaan Suzuki Vitara-maasturi ja vuokrahinta 117 AUD/päivä.

Päivä 107, su 20.4.  Darwin – Kakadu National Park

Aamulla lähdimme Vitaralla neljästään kohti Kakadun kansallispuistoa, jonka portille oli matkaa Darwinista n. 150 km. Maisemat matkalla olivat kuivia ja karuja, eikä asutuksesta ollut tietoakaan, tämä oli sitä Australian Outbackia joka oli telkkarista ja elokuvista tuttua. Kakaduun päästyämme olimme todellisuudessakin elokuvista tutussa paikassa, sillä Crocodile Dundee on filmattu pääasiassa siellä.

Kakadu on pohjois-etelä suunnassa yli 200 km pitkä ja itä-länsisuunnassakin mittaa on yli 100 km – lääniä siis riittää. Lisäksi Kakadusta eteenpäin alkaa suuri Arnhem Land, joka on aboriginaaleilla varattu maa-alue. Kakadun vetonauloja olivat vanhat aboriginaalien kalliomaalaukset, villielämä ja hienot maisemat. Aboriginaalien asema Australiassa näytti muuten olevan surkea, kaupungeissa he näyttivät olevan lähinnä laitapuolen kulkijoita.

Pääsylippu Kakadu National Parkiin.

Puiston sisäänpääsymaksut maksettuamme suuntasimme puiston päämajan Visitor Centeriin, jonka jälkeen jatkoimme Ubirriin katselemaan aboriginaalien kalliomaalauksia. Maisemat alueella olivat vaihtelevia ja puistossa oli enimmäkseen vihreää. Ubirrista näki hienosti todella kauas Arnhem Landin puolelle.

Näkymä Ubirrista Arnhem Landiin

Aboriginaalien kalliomaalauksia Ubirrissa

Ubirrista matka jatkui Nourlangie Rockille, joka oli nimensä mukaisesti kallio – punertava sellainen. Nourlangie muistutti väriltään Grand Canyonia ja oli mukavaa nähtävää.  

Nourlangie Rock

Illalla yövyimme teltoissa keskellä ei mitään Muirella Parkissa. Alueella oli meidän lisäksemme muutama muu telttailija ja palvelut olivat minimissään. Lisäjännitystä elämään toi alueen vieressä olleet krokotiileista varoittaneet kyltit. Uni tuli kuitenkin hyvin silmään krokotiileista ja kuumuudesta huolimatta.

Päivä 108, ma 21.4. Kakadu National Park – Bachelor

Aamulla kävimme Yellow Waterissa tähyilemässä krokotiileja, mutta emme nähneet niitä muualla kuin varoituskylteissä. Sitten ajoimme Magukiin, jonne mennessä tarvitsimme ensimmäistä ja ainoaa kertaa retkellä nelivetomaasturin ominaisuuksia.

Krokotiilivaroituskyltti Yellow Waterissa

Magukissa oli kiva vesiputous ja swimming hole kävely/kahluumatkan päässä. Kuumassa ilmanalassa oli mukava päästä uimaan swimming holeen huolimatta lähiseudun krokotiileista.

Me Magukin swimming holessa

Vuokra-automme maastossa

Magukista matka jatkui vastaavaan paikkaan Gunlomissa. Gunlomissa kävimme kävelyretkellä myös vesiputouksen yläpuolella, missä oli jännittävää tiirailla alas swimming holeen.

Gunlomin swimming hole ja vesiputous alhaalta katsottuna

...ja sama ylhäältä putouksen päältä katsottuna

Kakadussa olimme nähneet parin päivän aikana melko paljon erilaisia eläimiä, lähinnä eri sortin liskoja, villisikoja ja kengurun pikkuserkkuja wallabieta.

Iltaa myöten lähdimme pois Kakadun kansallispuiston alueelta eri reittiä kuin tullessamme. Määränpäänämme oli Litchfield National Park, mutta sinne emme ehtisi samana iltana, joten yövyimme matkan varrella Bachelorissa leirintäalueella.

Ajomatkan aikana näimme Australialle tyypillisiä road traineja, eli todella pitkiä kahdella perävaunulla varustettuja rekkoja. Matkan aikana oli jo pimeää ja tien varsilla näimme jatkuvasti vaikuttavan näköisiä pensaspaloja, jotka olivat pimeässä todella erikoinen näky. Välillä vaikutti aivan kuin pensaikossa olisi ollut ihmisjoukkioita soihdut kädessä, mutta todellisuudessa pensaat paloivat soihtuna. Pensaspalot ovat arkipäivää Australian Outbackissa, eikä kukaan tuntunut niistä suuremmalti välittävän.  

Pensaspalo päivänvalossa

Päivä 109, ti 22.4. Bachelor – Litchfield National Park – Darwin

Bachelorista ajoimme lyhyen matkan Litchfield National sisäänkäynnille. Litchfield on 650 km2 suuruinen puisto, jonka päänähtävyydet ovat vesiputoukset ja suuret termiittikeot. Termiittikeot olivat erikoinen nähtävyys, niitä törrötti siellä täällä maastossa. Suurimmat keot olivat selvästi ihmistä korkeampia.  

Jättimäinen termiittikeko Litchfieldissä

Puistossa oli pääasiassa kuivaa, karua ja pölyistä. Onneksi paikka paikoin oli yllä mainittuja vesiputouksia ja pieniä jokia. Me pysähdyimme pariksi tunniksi Wangi Fallsille, jossa lepäilimme ja uiskentelimme ennen ajomatkaa kohti Darwinia.

Matkalla Darwiniin Mikan ajovuorolla hiekkatiellä meiltä puhkesi Suzukista rengas. Renkaan kylkeen tuli iso reikä vesiestettä ylitettäessä. Siinä ei muu auttanut kuin alkaa vaihtamaan rengasta keskellä ei-mitään keskellä kuumaa päivää.

Darwiniin päästyämme heitimme Engelsmannit kaupungin ulkopuolelle, jonne he majoittuvat leirintäalueelle. Me majoituimme tuttuun hostelliin ja lähdimme vielä illalla tutustumaan läheiseen East Point Reserveen, jossa näimme useita Wallabieta ja ihailimme kaunista, mutta nopeaa auringonlaskua.

Minä ja englantilaispariskunta

Päivä 110, ke 23.4. Darwin-

Tämä oli viimeinen päivä Australiassa ja se vietettiin Darwinissa. Tärkein tapahtuma päivän aikana oli krokotiili-burgerin syöminen satamaravintolassa. Krokotiilin liha oli vaaleaa ja muistutti ulkonäöltään lähinnä kanaa, maultaan se oli ehkä lähinnä kalkkunan tai naudan lihaa. Kävin myös illalla elokuvissa katsomassa The Saintin itsekseni.  

Katukuva Darwinin keskustasta

Kengurun sukulaisia wallabieta

Aamupäivällä olimme palauttaneet Suzukin vuokraamoon ja jouduimme korvaamaan edellispäivänä rikkomamme renkaan.

Puolen yön maissa lähti lentomme kohti Indonesiaa, tarkemmin sanottua Balille. Kolme viikkoa Australiassa oli vietetty ja aika oli mennyt joutuisasti. Maa on niin valtavan suuri, että kolmen viikon aikana ei ehdi nähdä kuin pintapuolisesti muutamia paikkoja, näkemättä jäi vielä niin paljon, että uusi käynti maassa olisi tarpeen. Australiassa pystyisi hyvinkin viettämään vaikka puoli vuotta ilman pelkoa pitkästymisestä. Kolmessa viikossakin toki näki ja koki hienoja asioita ja maan luonnon monipuolisuus ja välittömät ja aidon oloiset ihmiset ihastuttivat. Mielestäni Ausseissa ihmiset olivat huomattavasti mukavampia kuin USA:ssa. Kaiken kaikkiaan hieno maa ja hieno kokemus. Uudet seikkailut kuitenkin odottivat.

Johdanto
Osa 1, Suunnittelu ja valmistelu
Osa 2, USA:n itärannikko
Osa 3, Peru
Osa 4, USA:n länsirannikko
Osa 5, Fidji
Osa 6, Uusi-Seelanti
Osa 7, Australia
Osa 8, Indonesia/Bali
Osa 9, Singapore
Yhteenveto matkasta
Matkan lentoaikataulut ja reittikartta
Kuva-arkisto

Takaisin osan alkuun