Matkakertomus Nepal 3.11-3.12.2001

3. Annapurna Circuit-vaellus 6-23.11.2001

Päivä 4, Ti 6.11.2001 Kathmandu-Dumre-Besisahar

Suuntana oli siis Annapurna Circuit niminen vaellus jonka pituus kilometreissä on n. 300 km ja normaali vaelluksen kesto parikymmentä päivää. Lähtöpaikka on hieman alle kilometrissä kuten maalipaikkakin, välillä noustaan 5,4 kilometriin Thorung La:n solassa. Reitti kulkee suurin piirtein hevosenkengän muotoista reittiä kiertäen koko ajan vasemmalle puolelle jäävää Annanpurnan massiivia. Annapurna koostuu useista huipuista, joista korkein on 8091 m korkea Annapurna I. Annapurnan massiivissa on lisäksi useita yli 7000 metrisiä huippuja ja reitin oikealle puolellekin jää useita huippuja, joiden korkuisia ei löydy Himalajan ulkopuolelta. Matkan aikana tulisimme näkemään mm. kaksi muutakin maailman 10 korkeimman vuoren joukkoon kuuluvaa huippua eli 8156 m korkea Manaslu ja 8167 m korkea Dhaulagiri.

Reitti kulkee vuorten välisessä laaksossa seuraillen paikallisten tekemiä kylästä toiseen johtavia polkuja. Majoitus tulisi tapahtumaan näissä kylissä sijaitsevissa lodgeissa eli telttamajoitukseen ei tarvitsisi turvautua. Reitti kulkee seuduilla, joissa ei ole teistä tietoakaan eli kaikki tavara joudutaan kantamaan reitin varrella oleviin kyliin. Matkan varrella tulisi olemaan muutama lentokenttä, jotka helpottavat jonkin verran tavaroiden kuljettamista ylös vuoristoon.

Kuva: Vaelluksen korkeuskäyrä

Aamulla aikaero vaivasi jonkin verran ja kun herätys oli 5.20, niin yöuni jäi vähiin. Niinpä koko päivän olo oli melko väsynyt. Päivä meni matkatessa Kathmandusta kohti vaelluksen aloituspaikkaa Besisaharia.

Ensimmäinen pätkä mentiin turistibussilla, joka kulki väliä Kathmandu-Pokhara. Bussin lähtöpaikka oli n. kilometrin päässä hotellistamme ja kävelimme sinne tapaamaan Iswaria, opastamme Govindaa ja kantajaamme. Matkaan päästiin ongelmitta, tavarat bussin katolle ja kyytiin vaan.

Kuva 3.01: Bussi lähdössä.

Me jäimme bussin kyydistä pienessä Dumren kaupungissa matkattuamme n. 5 tuntia. Matkalle pidettiin yksi n. puolen tunnin tauko ja keskinopeus ei päässyt päätä huimaamaan. Jonkinlaista vuoristotietä mentiin suurin osa ajasta, vaikka kovin korkealla ei missään vaiheessa oltukaan. Matka oli enimmäkseen alamäkeä, sillä Dumre sijaitse n. 400 metrissä eli lähes 900 metriä Kathmandua alempana.

Dumressa odoteltiin hetki ennen kuin kohti Besisaharia matkaava paikallisbussi saapui. Molemmat bussit olivat hallitsevan markkinaosuuden Nepalissa omaavan intialaisen Tatan valmistamia.

Kuva 3.02: Katunäkymä Dumresta.

Dumressa oli varsin kuumaa ja hikistä ja oppaamme Govindan ehdotus bussin katolle nousemisesta kuulosti virkistävältä vaihtoehdolta. Katolla oli alkuun ainoastaan minä ja Govinda rinkkojen ja muiden matkatavaroiden seurana. Alhaalla täpötäydessä bussissa istuivat mm. Sari ja kantajamme.

Alussa tie oli hyväkuntoinen ja korkeuserot pieniä, joten bussin vauhti oli vilkas ja olo viileä. Ylhäältä katolta oli aika makoisaa katsella ohikiitäviä maisemia. Matkan aikana katolle tuli parikymmentä koulupoikaa ja tunnelma tiivistyi huomattavasti. Matkanteko muuttui myös hitaammaksi ja pomppuisemmaksi lähempänä määränpäätämme. Loppumatkasta myös Sari tuli ylös ihailemaan vuoristomaisemia.

Kuva 3.03: Tiivistä tunnelmaa bussin katolla.

Matkalla näkyi jonkinlaisia vuoria ja tie kulki niiden välissä olevassa laaksossa, jonka pohjalla joki virtasi reippaaseen tahtiin. Vuorten rinteillä oli paljon ihmisten muokkaamia riisiterasseja – kaikki käyttökelpoinen maa pyrittiin käyttämään hyväksi.

Bussimatkan aikana törmäsimme ensimmäistä kertaa Maolaississien vaikutuksiin matkaamme, sillä jouduimme välillä poliisin tarkastuspisteeseen. Turisteja ei juuri jaksettu tarkastaa, mutta kaikki paikalliset joutuivat hyvin tarkkaan poliisien syyniin.

Päivän määränpäähän Besisahariin (810 m) saavuttiin n. 8 tunnin matkustamisen jälkeen iltapäivällä. Oppaamme opastuksella majoituimme hienolta kuulostavaan Mountain View Lodgeen, joka oli kylläkin kaikkea muuta kuin hieno. Kathmandun luksus oli taakse jäänyttä elämää, huone oli karu eikä ikkunoissa ollut kunnon ikkunoita mistä johtuen yöllä kävi pienoinen läpiveto. Peittona oli hassu pieni 1x1 metrin kokoinen liina ja yöllä oli tarpeen lisätä vaatetusta. Makuupussia ei kuitenkaan vielä kaivettu esille.

Hinnat olivat kylläkin tason mukaiset, 2h huone maksoi 150 Rs eli n. 15 mk. Koko Annapurna Circuitin alueella oli voimassa hintasäännöstely ja hotellit ja ruuat maksoivat saman verran saman alueen kaikissa paikoissa. Ylemmäksi mentäessä hinnat nousisivat sitä mukaa kun tavaroiden roudaaminen kyliin olisi aina vaan pidempi reissu. Meidän ei tarvinnut huolehtia majoituksen ja ruuan järjestämisestä ja maksamisesta, sillä se kuului oppaamme tehtäviin.

Päivä 5, Ke 7.11.2001

Vaelluspäivä 1

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Besisahar

810 m

Bahundanda

1.310 m

8 h

           

Ensimmäinen vaelluspäivä. Matkaan lähdettiin omelettiaamiaisen jälkeen puoli yhdeksän maissa.

Kuva 3.04: Lähtö Besisaharista.

Heti lähdettyämme matkaan näkyviin tuli ensimmäisiä lumihuippuisia vuoria. Meidän reittimme kulki ensi alkuun tekeillä olevaa tienpohjaa pitkin. Rakenteilla oleva tien oli tarkoitus tulevaisuudessa jatkua kauas Manangiin saakka, mutta sen valmistuminen lienee monen vuoden päässä. Joskus tulevaisuudessa vaellusreitin alkupiste olisi tien ansiosta todennäköisesti pidemmällä kuin nykyisin.

Melko pian poikkesimme pois tielinjalta vuorten laaksossa virtaavan joen toiselle puolelle riippusiltaa pitkin. Laakson reunalla olevat vuoret olivat toki suomalaisen mittapuun mukaan korkeita, mutta paikallisten mielestä ne lienevät vain pieniä mäkiä.

Kuva 3.05: Tasaista reittiä ja pieniä mäkiä matkan varrella.

Matka eteni ei-ruuhkaisissa merkeissä, sillä ensimmäisen kolmen tunnin aikana emme nähneet yhtään toista turistia. Pääsyynä taisi olla se, että vaelsimme normaalista poikkeavaa reittiä joen toisella puolella ja pääreitille palattuamme myös muita matkaajia alkoi ilmaantua näkyviin. Välillä pysähdyimme ACAP:n tarkastuspisteellä leimauttamaan trekking permittimme ja jatkoimme taas matkaa. Tuo ACAP tarkoittaa Annapurna Conservation Area Projectia, jonka tehtävänä on mm. huolehtia Annapurnan alueen luonnosta.

Puolen päivän aikoihin pysähdyimme lounastauolle matkan varrella olevaan tea houseen, jossa ruuan valmistumista odotellessa ehti mukavasti lepuutella lihaksiaan. Riisisysteemien popsimisen ja lähes parin tunnin tauon jälkeen jaksoi taas taapertaa etiäpäin.

Matka jatkui suhteellisen tasaisissa merkeissä lukuun ottamatta viimeistä tuntia, joka oli melko jyrkkää nousua ylöspäin. Aamupäivän raikas pilvinen sää oli tässä vaiheessa muuttunut kuumaksi auringonpaisteeksi mistä johtuen nestehukkaakin alkoi kertyä.

Päivän pääte-etappiin Bahundandaan n. 1.300 metriin pääsimme suurin piirtein kahdeksan tunnin päivän jälkeen puoli viiden aikoihin iltapäivällä. Päiväpuhde oli mukava aloitus ja perille päästyämme olo oli sopivan väsynyt, mutta ei liian poikkinainen.

Bahundandassa asetuimme hienolta kalskahtavaan Swiss Alpen Hotelliin, joka oli askeettinen, mutta Besisaharin majapaikkaa siistimpi. Huoneessa oli kaksi sänkyä ja niiden päädyissä ja välissä puolisen metriä tyhjää tilaa. Lisäksi huoneen varustukseen kuului seinälamppu ja naulakko – eikä mitään muuta. Näkymä huoneen ikkunasta alas laaksoon ja läheisille vuorille oli kuitenkin aika makea.

Erittäin suurena plussana oli hotellin alakerran eurooppalainen vessanpönttö vesihuuhtelulla – erittäin suurta luksusta normaaliin aasialaistyyppiseen reikä lattiassa tyyliin verrattuna. Samassa huoneessa oli myös suihku, josta tuli jopa vettä – tosin ei toki lämmintä sellaista. Jääkylmä suihku piristää kummasti ja olo oli aika muikea sen jälkeen.

Iltaohjelmassa oli maisemien ihailua eri suuntiin ja lueskelua huoneessa. Illalla unikin tuli helposti, eikä aikaero enää aiheuttanut ongelmia.

Päivä 6, To 8.11.2001

Vaelluspäivä 2

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Bahundanda

1.310 m

Chamje

1.430 m

7 h

           

Aamulla taas seitsemältä ylös ja aamupalan jälkeen puoli yhdeksältä liikenteeseen. Sitä ennen oli auringon noustua aikaa ihailla maisemia Bahundanda Saddlen molemmilla puolilla.

Päivän reitti oli kohtuullisen helppo ja aika tasainen. Alkajaisiksi laskeuduimme suhteellisen jyrkkää rinnettä alas lähelle joen tasoa. Välillä käytiin matalammalla ja päivän päätteeksi noustiin 1.430 metriin Chamjeen, jossa asetuimme hieman edellispäivää vilkkaampaan majataloon.

Päivän aikana kiinnitti huomiota se, että täällä ei juuri vastaantulijoita tervehditty – ei paikalliset, eikä turistit. Esim. Alpeilla vastaantulijoiden tervehtiminen kuuluu normaaliin käytäntöön – no maassa maan tavalla. Toinen huomio: muulikaravaaneja sai jatkuvasti väistellä. Niitä meni suuntaan jos toiseenkin reitillä ja ne ovat tärkeä tavarankuljetustapa paikassa, jossa ei kulje teitä.

Maisemat olivat saman tyyppisiä kuin edellispäivänä ja tämänkään päivän aikanaan ei näkynyt kovin korkeita huippuja, vaan ainoastaan vihreitä matalia kukkuloita. Laaksot ja vuoret olivat toki kauniita – matalatkin. Matkan varrella oli myös lukuisia vesiputouksia.

Kuva 3.06: Vesiputous matkan varrella.

Päivän aikana taivaalta tipahteli myös ensimmäistä kertaa muutama sadepisara. Puolen päivän aikaan aurinko vielä paisteli ja teki kelin tukahduttavan kuumaksi. Aamupäivällä kuljettiin mukavasti varjossa ja iltapäivällä sade ja pilvet tekivät kelin taas mukavan raikkaaksi ja viileäksi. Nestehukka oli tänäkin päivänä kova, mutta päivä oli silti kohtuu leppoisa. Vanhat tutut polvivaivat vaivasivat kuitenkin jo reissun tässä vaiheessa. Se on kuitenkin normaalia vaelluksilla ja yleensä vaivat eivät haittaa menoa.

Illalla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus jutella muidenkin turistien kanssa majapaikassamme.

Päivä 7, Pe 9.11.2001

Vaelluspäivä 3

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Bahundanda

1.310 m

Bagarchhap

2.160 m

6 h 45 min

           

Aamulla taas herätys seiskalta ja liikkeelle klo 8.15. Alkajaisiksi aika paljon nousua kivikossa ja auringon paisteessa. Hiki virtasi solkenaan alussa, mutta myöhemmin päivän aikana hikoilu loppui enkä hikoillut juuri lainkaan loppupäivän aikana. Se saattoi johtua osittain liiallisen teenjuonnin aiheuttamasta virtsan erityksen lisääntymisestä. vaikka joinkin paljon muutakin nestettä päivän aikana. Täytyy vissiin vähentää teen juontia.

Kuva 3.07: Muulikaravaani kuljettamassa tuiki tarpeellista tavaraa kohti vuoristokyliä.

Pitkän nousun jälkeen saavuimme leveämpään laaksoon, jossa kuljettiin aika tasaisessa maastossa. Välillä näkyi vesiputouksia ja silloin tällöin lumihuippuisia vuoria.

Normaalia hieman lyhyemmän lounaan jälkeen lähdimme iltapäivällä kiipeämään lähemmäs kahta kilometriä. Nyt alkoi ensimmäistä kertaa tuntumaan korkeuden vaikutukset hengitykseen. Samalla vuoristoilma tuntui hienon raikkaalta. Ylempänä kasvillisuus muuttui hieman ja kasvoipa matkalla kohtuullisen kokoisia havupuitakin.

Paikallisten asukkien kasvonpiirteet alkoivat olla hieman erilaisia kuin aiemmin, sillä aloimme saapua Tiibettiläisille seuduille.

Kolmen aikoihin iltapäivällä saavuimme määränpäähän Bagarchhapiin 2.160 metriin. Tällä kertaa suihku ei ollut jääkylmä, mutta sen verran viileä, että voisi sanoa sen muistuttavan vuoristopurojen raikkautta. Suihkun jälkeen Govinda vei meidät tutustumaan paikalliseen buddhalaiseen temppeliin, jota meille esitteli yksi sen kahdeksasta munkista.

Kuva 3.08: Näkymiä Bagarchhapista läheisille vuorille.

Illalla taas tuttua ohjelmaa, eli päiväkirjan kirjoittelua ja vuoristoelämän ihmettelyä. Kylästä näkyi parissakin suunnassa sijaitseville upeille lumihuipuille, joita kelpasi ihailla auringon laskiessa.

Kuva 3.09: Viimeiset päivänsäteet lumihuipuille.

Päivä 8, La 10.11.2001

Vaelluspäivä 4

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Bagarchhap

2.160 m

Chame

2.630 m

5 h 45 min

           

Aamulla normaalit päivärutiinit ja liikkeelle varttia yli kahdeksan. Päivän reitti ei ollut kovinkaan paha lukuun ottamatta keskelle päivää ajoittuneita mutaisia ja savisia maanvyörymäpaikkojen ylityksiä, joissa sai olla tarkkana, jotta ei lähtisi maanvyörymien seuraksi joenlaaksoon.

Maanvyörymien paikkeilla saimme ensimmäistä kertaa näkyviin Annapurna Rangen vuoria, jotka olivat tähän saakka piilotelleet pienempien vuorien takana. Annapurna II (7.937 m) oli aika hulppea näky huipun tienoilla näkyvine lumimyrskyineen, jotka näkyivät upeina auringonpaistetta vasten.

Kuva 3.10: Ensimmäisiä näkyjä Annapurna Rangelle.

Kuva 3.11: Annapurna Rangea hieman lähempää nähtynä.

Määränpäähän Chameen saavuimme jo kahden aikoihin iltapäivällä. Chame on Manangin alueen pääkaupunki ja oli jo kohtuullisen kokoinen kylä. Me kävelimme kylän toiselle puolelle New Tibet Hotelliin, jossa huoneen edestä näkyi suoraan Annapurna II:lle, josta hieman oikealla näkyi muitakin mahtavia lumihuippuja, mahdollisesti mm. toinenkin Annapurna, numeroltaan IV. Eipä hullumpi näkymä. Sitä tulikin ihailtua istumalla huoneen edessä iltapäivällä n. tunnin verran.

Kuva 3.12: Annapurna Rangea huoneen edestä nähtynä.

Vuorten värit vaihtelivat hienosti auringon painuessa mailleen. Välillä näkymää peittivät eteen kertyneet pilvet, jotka hetken päästä haihtuivat tiehensä. Niiden ihailu oli kivaa, mutta vilpoisaa puuhaa. Hengitys höyrystyi ulkoilmassa ja lämpötila lähenteli nollaa. Aurinko painui vuorten taakse jo kolmen aikoihin iltapäivällä tuoden esiin hienot vuorten värit.

Kuva 3.13: Näkymä auringon jo painuttua alas vuorten taakse.

Päivä 9, Su 11.11.2001

Vaelluspäivä 5

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Chame

2.630 m

Pisang

3.190 m

5 h 35 min

           

Taas normaalit lähtörutiinit. Aamulla ennen lähtöä aurinko valaisi Annapurna II:n hienosti eri tavalla kuin edellisiltana, sillä nyt valo tuli samalta puolelta kuin itse olimme.

Kuva 3.14: Tällaisten maisemien keskellä on mukava herätä.

Ilma oli tänäkin päivänä aurinkoinen, mutta korkeuden takia jo hieman vilpoisampi ja päivän loppua kohden tuuli alkoi jo tuntua melko purevalta. Aamupäivällä jatkui edellispäivältä tuttu mäntyvoittoinen maasto. Reitti oli enimmäkseen leveä ja päivä oli taas suhteellisen helppo.

Päivän aikana mieleenpainuvia maisemia oli mm. 1,5 km korkea Paungda Panuda-kallio, joka nousi puoliympyrän muotoisena isona ja lähes sileän näköisenä lukuun ottamatta muutamia isoja halkeamia kalliossa. Ylin osa kalliosta oli lumen peitossa.

Kuva 3.15: Paungda Panuda-kalliota.

Päivän aikana kylät olivat vähissä aiempaan verrattuna, sillä niitä oli oikeastaan vain kaksi kappaletta, joissa jälkimmäisessä vetäisimme napaamme normaalin riisilounaan lähes 2 h tauon aikana. Lounaspaikassa oli tuuletonta ja kun aurinko porotti suoraan istumapaikkaamme, niin oli aika hiostavan kuumaa kolmen kilometrin korkeus huomioiden. Näkymät lounaspaikasta olivat jo tuttuun tapaan mainiot lumihuippuisille vuorille.

Kuva 3.16: Yksi lukuisista reitin varren riippusilloista.

Pian lounastauon jälkeen havupuut alkoivat vähenemään ja tilalle alkoi tulla pienempää ja karumpaa kasvillisuutta. Tuulen nostattamaa pölyä alkoi karumpiin maisemiin saavuttuamme olla ilmassa melko paljon. Laaksossa virtaava joki oli ylempänä huomattavasti kapoisempi virta kuin alkupäivien leveä ja vuolas joki.

Suhteellisen lyhyen viiden ja puolen tunnin päivän päätteeksi saavuimme hyvissä ajoin kahden maissa Pisangiin, jossa asetuimme New Tibetan hotelliin. Hotelli oli kohtuullisen iso, mutta väkeä ei ollut tällä kertaa kovin paljoa. Edellisillan majapaikassa jengiä oli ollut runsaammin ja oli ollut mukava jutella aussityttöjen Janicen ja Georginan kanssa. Tänä iltana seurana oli lähinnä ranskalaisia.

Kuva 3.17: Pisang.

Pisangissa oli aikaa katsella hieman kylää, joka oli karu ja pölyinen paikka. Auringon mennessä vuorten taakse, oli taas vilpoisaa ja hotellin rest roomin kamiinan ääressä oli mukava lämmitellä, vaikka puulämmitys ei ekologisesti kovin kestävä ratkaisu olekaan. Eri majapaikkojemme huoneissa mistään lämmityksen tapaisesta ei ollut tietoakaan ja illat tulikin poikkeuksetta vietettyä yhteisissä rest roomeissa eli keittiö/ruokailutiloissa.

Kuva 3.18: Buddhalaisia rukousympyröitä Pisangissa.

Päivä 10, Ma 12.11.2001

Vaelluspäivä 6

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Pisang

3.190 m

Manang

3.540 m

5 h 30 min

           

Pakkasta pukkaa! Aamupäivällä nähtiin muutamia paikkoja, joissa vesi oli vielä jäässä vaikka aurinko oli paistanut niihin jo jonkin aikaa. Eipä tainnut majapaikan huoneissakaan lämpötila olla paljoakaan plussan puolella yöllä, mutta makuupussissa tarkeni mukavasti pitkissä kalsareissa ja t-paidassa. Makuupussista ulos kömpiminen kylmään huoneilmaan ei sitten ollutkaan niin mukava kokemus aamuisin. Aamulla päälle puettavia vaatteita voisi kylläkin ottaa yöksi makuupussiin lämpiämään ja ne voisi myös vetäistä päälle pussin sisällä, jolloin kylmä ei pääsisi niin helposti kangistamaan aamulla.

Päivän alkajaisiksi noustiin mukavalle näköalapaikalle 3.380 metriin, josta näki alas laaksoihin kahteen suuntaan. Toinen suunta oli kohti Pisangia ja toinen kohti päivän määränpäätä Manangia. Manangin suunnalla näkyi myös 7.143 m korkea Tilicho Peak. Samalla suunnalla alhaalla laaksossa näkyi myös Hongden kylä, jossa oli kiitoradan tapainen merkkaamassa lentokenttää.

Kuva 3.19: Näkymä alas Hongdeen, kuvan keskellä myös lentokenttä.

Näköalapaikan jälkeen laskeuduimme takaisin laaksoon ja kävelimme kohti ylhäältä näkemäämme Hongdea, jossa vietimme lounastaukoa. Emme kuitenkaan menneet lounaalle ”hienoon” Airport Hotelliin, vaan nautimme tauosta lämpimässä auringonpaisteessa hienoja näkymiä ihaillen. Kävelyn taas jatkuessa keli oli puolestaan melko viileä, sillä näissä korkeuksissa tuuli alkoi jo olemaan melko kova ja pureva.

Kuva 3.20: Hongden kaupunkikuvaa.

Hongden jälkeen matka jatkui pitkin leveää ja tasaista latua, eikä korkeuseroja ollut juurikaan. Pölyä oli ilmassa tänäänkin yllin kyllin ja tuuli nostatti sitä jatkuvasti ilmaan hengitystä raikastamaan.

Edellispäivänä olimme nähneet ensimmäiset jakit, joiden naaraspuolisia yksilöitä kutsuttiin oppaamme Govindan mukaan nakeiksi. Hmmm…miltähän paikallinen nakkikeitto maistuisi?

Kahden maissa iltapäivällä saavuimme tähän saakka suurimpaan matkan varrella olleeseen kylään nimeltään Manang. Kylässä oli yli 5.000 asukasta ja se oli nimensä mukaisen alueen keskus, vaikka Chame olikin virallisesti hallinnollinen pääkaupunki. Keskus tai ei, Managissakin liikkui kaduilla vapaasti jakkeja, vuohia yms. elikoita ja jakin lihaakin olisi ollut paikassa tarjolla.

Asetuimme Jak Lodgeen, jossa suihkun vettä saattoi pienellä mielikuvituksella kuvitella lämpimäksi – tai ainakin haaleaksi. Niinpä otin ensimmäistä kertaa oikein kunnon suihkun ja pesin jopa tukankin, joka muutti lima- ja rasvaköntistä aivan inhimillisen näköiseksi. Kaiken kukkuraksi ajoin partani ensimmäistä kertaa vaelluksen aikana.

Virkistäytymisen jälkeen ehdimme hiukan aikaa lämmitellä lodgen upealla kattoterassilla, johon aurinko paistoi todella lämpimästi ennen kuin meni yli seitsentonnisten huippujen taakse ja hetkessä sää oli purevan kylmä.

Kuva 3.21: Näkymiä lodgen kattoterassilta

Terassinäkymä oli mahtava ja sieltä näkyi useita yli 7.000 metrisiä huippuja. Näkyvissä oli mm. Annapurna III (7.555 m), Gangapurna (7.454 m) jne. Lisäksi parin huipun välissä oli hieno Gangapurnalta alas valuva glacier, jonka alla oli sulamisvedestä muodostunut järvi.

Iltapäivällä tutkimme kaupungin sokkeloisia kujia kivirakennusten välissä ja palasimme syömään reilun annoksen makoisaa mixed fried ricea. Paistettu riisi oli muodostunut vakioantimeksi ja se oli mielestäni selvästi parempaa kuin normaali paikallinen suosikki Dal Bhat.

Lodgemme oli selvästi aikaisempia isompi ja hienompi, mutta huoneissa oli edelleenkin perin kylmät oltavat. Siksipä oli miellyttävä oleilla lodgen valaistussa ruokailuhuoneessa, jota lämmitettiin lattialle tuotujen metallisten kuumilla hiilillä täytettyjen sankojen avulla – kätevää! Ruuan jälkeen lämpimässä huoneessa vuoriston keskellä elämä maistui elämältä.

Päivä 11, Ti 13.11.2001

Vaelluspäivä 7

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Manang

3.540 m

Manang

3.540 m

-

           

Akklimatisoitumispäivä. Aamulla lähdimme Manangin viereisillä vuorille tekemään akklimatisoitumiskävelyä. Kiipesimme jyrkähköä hiekkaista ja pölyistä rinnettä n. 300-400 m kyläkorkeutta ylemmäksi n. 3.900 metriin. Hengitys oli jo raskasta ja eteneminen hidasta, mutta mitään vuoristotaudin oireita ei ollut. Välillä oli hyvin aikaa pitää maisemien ihailutaukoja hitaammin etenevää Saria odotellessa.

Kuva 3.22: Laakson toisella puolella olevia huippuja.

Kuva 3.23: Lisää hienoja maisemia kävelyn varrella.

Ylhäällä oli hienoa ihailla läheisiä yli 7.000 m huippuja, jotka näyttivät olevan aivan vieressä laakson toisella puolella. Meidän puolella rinnettä ei ollut lumesta tietoakaan, mutta varjoisemman vastapuolen lumiraja oli jo meidän saavuttamamme tason alapuolella.

Kuva 3.24: Govinda ja Sari ihailemassa maisemia alas laaksoon.

Takaisin päin mentäessä sai harjoitella jyrkkään alamäkeen menoa ja etureidet sai mukavasti treeniä tulevia alamäkiä varten.

Kuva 3.25: Meikäläinen ja taustalla laaksossa Manangin kylä ja sen takana pari pientä mäkeä.

Puolen päivän ja 3 h 35 min jälkeen olimme takaisin ylellisessä Manangissa ja Yak Lodgessa. Siellä oli tällä kertaa oikeastikin lämmintä vettä ja runsaan riisilounaan jälkeen olo oli taas aika makoisa.

Iltapäivästä eteenpäin vuorossa oli lepäilyä ja lueskelua, ensin erittäin lämpimällä aurinkoterassilla ja auringon mentyä vuorten taakse sisätiloissa.

Kuva 3.26: Terassinäkymiä.

Päivä 12, Ke 14.11.2001

Vaelluspäivä 8

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Manang

3.540 m

Leidar

4.250 m

5 h 45 min

           

Aamulla oli kurkku hieman kipeä. Istuin edellisiltana dining roomissa lenkkarit jalassa toivoen edellisillan tapaan lämmitystä, mutta se tuli niin myöhään, että jalat ehtivät vissiin hieman paleltua. Kurkkukipu ja nenän vuotaminen tekivät olon hieman ikäväksi, mutta suorituskykyyn niillä ei onneksi tuntunut olevan vaikutusta.

Päivä tuntui suhteellisen helpolta, vaikka korkealla oltiinkin. Matkaa taitettiin riittävän hitaasti eikä nousuja ollut hirveästi vaikka päivän aikana tultiinkin n. 700 metriä ylöspäin.

Kuva 3.27: Vaeltajia matkalla ylöspäin.

Kuva 3.28: Sari ja Govinda alhaalla laaksossa.

Päivän määränpää Leidar koostui lähinnä muutamasta lodgesta, eikä varsinaista pysyvää asutusta ollut. Ensimmäinen lodge, johon meinattiin jäädä oli jo täynnä, joten palasimme hiukan taaksepäin edelliseen lodgeen.

Kuva 3.29: Majapaikkamme vartioeläin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Heti perille päästyämme lähdimme pienelle akklimatisoitumiskävelylle viereiselle rinteelle n. 100 metriä ylemmäs. Siellä oli mukava makoilla vartin verran ja nauttia auringon lämmöstä.

Alhaalla lodgessa olot olivat askeettiset ja suihku jäi tälle kertaa väliin. Vessa oli jännää puuceemaista reikä lattiassa ja pitkä pudotus-tyyppiä.

Olo oli illalla kurkkukipua lukuun ottamatta hyvä, eikä vuoristotaudin oireita ollut edelleenkään havaittavissa.

Monenlaista lämmitystä on elämän aikana nähty, mutta täällä oli aika erikoinen tapa lämmittää. Talon isäntä konttasi dining roomin ison pöydän alle kerosiinikeittimen kanssa ja jätti sen palamaan pöydän alle. Pöytäliinan alla oli paksut huovat, jotka ulottuivat melko alas. Ne pitivät lämpöä mukavasti pöydän alla vaikka sieltä välillä pelmahteli lämpöä kasvoillekin. Ihan alhaalla jalkaterien tasolla lämpö ei kylläkään noussut kovin korkeaksi.

Päivä 13, To 15.11.2001

Vaelluspäivä 9

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Leidar

4.250 m

High Camp

4.800 m

5 h

           

Normaali lähtö aamulla. Kurkkukipua oli edelleenkin hieman ja nuhaakin edelleenkin pukkasi, mutta kävely maistui aika hyvin.

Kuva 3.30: Meikäläinen ihmettelemässä rukouslippuja matkan varrella.

Menimme vaihtoehtoista ylempää reittiä eteenpäin, mikä oli hyvä akklimatisoitumisen kannalta, ja maisematkin olivat kivat. Polulta jouduimme välillä laskeutumaan alas laakson pohjalle ja ylittämään joen, jonka jälkeen nousimme hiukan matkaan Thorong Phediin (4.420 m), jossa vietimme pitkä  lounastauon. Tauon aikana kantajamme Genra kävi ylempänä High Campissa varmistamassa majoituksemme seuraavaksi yöksi.

Kuva 3.31: Thorond Phedi kuvan keskellä.

Kuva 3.32: Lisää näkymiä samasta paikasta kuin edellinen kuva.

Thorong Phedistä oli aika jyrkkä ja raskas nousu High Campiin, jonne saavuimme puoli kahden maissa. High Camp koostui parista lodgesta, eikä täälläkään ollut varsinaista kylää ollenkaan. Sarilla oli hieman vaikeuksia nousta rinnettä ja eteneminen oli hidasta, mutta viimein pääsimme perille. Saa nähdä miten Sari pärjäisi seuraavana päivänä kun edessä olisi kaikista vaikein päivä.

Kuva 3.33: Govinda, Sari ja Genra matkalla kohti High Campia.

Govinda kertoi meille, että aamulla olisi herätys 4.30 ja liikkeelle pitäisi päästä pimeän vielä vallitessa viiden maissa. Toivottavasti se olisi riittävän aikaisin, jotta ehtisimme ylittää Thorong-La:n solan.

Kävimme iltapäivällä taas akklimatisoitumiskävelyllä viereisellä huipulla, josta oli makeat näkymät eri suuntiin. Hienoa päästä tälläkin reissulla jonkin huipun päälle!

Kuva 3.34: Näkymiä High Campin viereiseltä huipulta.

Kuva 3.35: Minä High Campin viereisellä huipulla.

Kuva 3.36: Näkymiä Thorong-La:n suuntaan.

Kuva 3.37: Vuoria lodgen luota nähtynä.

Päivä 14, Pe 16.11.2001

Vaelluspäivä 10

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

High Camp

4.800 m

Thorong-La

5.416 m

2 h 5 min (+40 tauko ylhäällä)

Thorong-La

5.416 m

Muktinath

3.700 m

3h 45 min

           

Aamulla kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen herätys puoli viideltä ja matkaan pikaisten aamutoimien jälkeen klo 5.15. Alkumatka taivallettiin pimeässä, mutta kuuden jälkeen alkoi jo olla hieman valoisaa. Pimeällä pakkasta tuntui olevan muutaman asteen verran, auringon noustua lämpötilakin luonnollisesti nousi, mutta tuuli oli melko vilpoisa ylhäällä.

Minä etenin normaaliin tapaan kantajamme Genran vanavedessä ja vauhtimme oli Saria nopeampaa, joten tauoilla ehti hyvin lepäillä Saria ja hänen seuranaan kävelyttä Govindaa odotellessa. Viimeisen kohtuullisen pitkän pätkän vedin kuitenkin itsekseni ilman taukoja ja saavuin Thorong La:han 5.416 metriin kahden tunnin ja viiden minuutin kävelyn jälkeen klo 7.20 aamulla. Vuoristotaudin oireita ei edelleenkään ollut ja matka oli edennyt kohtuullisen hyvin. Matkan aikana oli joitain lumisia ja jäisiä paikkoja, mutta yhtenäistä lumikerrosta ei ollut koko matkalla. 

Kuva 3.38: Minä Thorong La:ssa.

Thorong La:ssa ihmettelin näkymiä kahteen eri laaksoon n. 40 minuutin ajan, jona aikana Sarikin ehti tulla sinne saakka. Hieno saavutus häneltä! Itse Thorong La oli aika vaatimaton paikka, mutta maisemat olivat varsin mukavat. Kuvia ei kuitenkaan tullut otettua paljoakaan, koska kameran akku meinasi hyytyä pakkasessa.

Kuva 3.39: Näkymiä Muktinathin puoleiseen laaksoon Thorong La:sta

Tauon jälkeen lähdimme hyvillä mielin kohti pitkää n. 1.600 korkeusmetrin laskua kohti Muktinathin kylää. Alamäkeen laskeutuminen oli aika rankkaa ylämäkeen tottuneille lihaksille ja 3 h 45 min rääkin jälkeen oli rattoisaa päästä kylään lepäilemään.

Alaspäin mentäessä ja Muktinathissa oli nähtävissä 8.167 metriä korkean Dhaulagirin huippu. Maisemat olivat muutenkin hiukan aiempaa erilaiset, sillä olimme siirtyneet Kali Gandakin solaan, joka oli aika leveä verrattuna aiempaan.

Muktinath on kohtuullisen kokoinen kylä, joka on sekä hindujen, että buddhalaisten pyhiinvaelluspaikka. Lisäksi se on toisen suositun vaellusreitin Jomsom Trekin päätöspaikka. Tämän takia siellä näkyi paljon uusiakin kasvoja. Thorong La:n toisella puolella oli jo tottunut näkemään samoja naamoja majapaikoissa ja matkan varrella.

Iltapäivällä kävimme katsastamassa paria temppeliä ja ennen päivällistä lodgeemme putkahtivat mukavat aussitytöt ja ennestään paikalla oli jo belgialainen Erik ja skotti Martin. Tällä porukalla oli tavattu useaan otteeseen ja pelattu parina iltana korttia.

Kuva 3.40: Jättimäinen rukousympyrä Muktinathissa, korkeutta oli parisen metriä.

Lodgen dining roomin lämmitys toimi tällä kertaa pöydän alle asetettujen hiilisankojen avulla. Itse pöytäkin pysyi näiden avulla mukavan lämpimänä.

Päivä 15, La 17.11.2001

Vaelluspäivä 11

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Muktinath

3.700 m

Jomsom

2.713 m

6 h 45 min

           

Kuva 3.41: Aamunkoitteessa aurinko paistoi jo Dhaulagirille.

Alkupäivä meni mukavasti joutuisaa alamäkeä lasketellessa. Lounastauon pidimme Kagbenissa, joka 2.810 metrissä oli jo 900 metriä Muktinathia alempana, vaikka tuntui, että alamäkeä ei kovin kauaa oltu tultukaan lukuun ottamatta viimeistä jyrkkää Kagbeniin johtavaa pätkää.

Kuva 3.42: Paikallinen kuormajuhta matkan varren kylän pääkadulla.

Ennen Kagbeniin laskeutumista saatoimme vielä viimeisen kerran ihailla näkymiä kohti Thorong La:ta.

Kuva 3.43: Sari ja taustalla vuorten välissä Thorong La:n sola.

Kuva 3.44: Kulkijoita matkalla alaspäin.

Kuva 3.45: Minä ja mystinen koristeltu pensas Kagbenin yläpuolella. Taustalla alkoi Mustangin maakunta.

Kagbenissa pidimme pitkän kahden ja puolen tunnin tauon, jolloin söimme Nilgiri hotellissa ja kävimme tutustumassa paikalliseen buddhalaisluostariin. Luostaria esitellyt munkki soitteli hienosti paikallista torvisoitinta ja luostarin katolta avautuivat kivat näkymät kohti Mustangin aluetta, jonne pääsemiseen olisi tarvittu erillinen lupa.

Kagbenista käännyimme kulkemaan ohi jakkien kyntemien peltojen takaisin kohti etelää Kali Gandaki joen uomia pitkin. Kali Gandakin laakso oli selvästi leveämpi kuin Thorong La:n toisella puolella kulkemamme Marsyangdi Kholan laakso, jossa joki kulkee syvällä laaksossa.

Kagbeniiin laskeutuessamme laskeuduimme ensimmäistä kertaa joen tasalla, jota pitkin kuljimme aina Jomsomiin saakka. Joen uoma oli kivikkoinen, mutta helppokulkuinen. Lisäväriä kulkemiseen toi erittäin kovana puhaltanut tuuli ja sen lennättämä pöly, jonka seurauksena joutui paketoimaan itsensä täysin umpeen. Sama kova tuuli nousee kuulemma joka päivä klo 11-12 jälkeen. Ikävät olosuhteet elämiselle!

Kaksi ja puoli tuntia Kagbenista lähtömme jälkeen saavuimme Jomsomiin, joka oli selvästi suurin kaupunki tähänastisista. Sen kivettyä ja tuulista pääkatua riitti reilusti yli kilometrin ennen kuin pääsimme majapaikkaamme. Kaupungissa kulkiessamme näimme parkissa ensimmäiset moottoroidut ajoneuvot tällä vaelluksella – nimittäin pari traktoria oli löytänyt tiensä kaupunkiin, vaikka lähimmälle tielle oli muutaman päivän matka. Traktoreiden kulkureittinä lienee ollut lentokone, sillä Jomsomissa oli myös lentokenttä, jonka kiitorata kulkikin heti majapaikkamme takapihalla.

Lentäkentältä pääsee väsyneet vaeltajat nopeasti joko Pokharaan tai jopa Kathmanduun saakka. Kenttä oli kuitenkin pahamaineinen, sillä yleensä tuulet estävät lennot iltapäivisin ja lentojen peruutuksia tulee jatkuvasti. Kenttä itsessään oli perin hyväkuntoinen, sillä kiitorataa peitti tuore asvaltointi.

Lodgessamme tuli tällä kertaa lämmintä vettä, jossa pystyi käymään kunnolla suihkussa. Tämä oli toinen majapaikka vaelluksen aikana, jossa tuli lämmintä vettä. Hurraa!

Illalla dining roomissa oli melko meluisaa porukkaa, ilmeisesti täällä alemmissa korkeuksissa helpommilla reiteillä ihmisillä riitti energiaa myös meluamiseen.

Päivä 16, Su 18.11.2001

Vaelluspäivä 12

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Jomsom

2.713 m

Kalopani

2.560 m

6 h 40 min

           

Aamulla Jomsomin lentokentällä alkoi kuhina. Pienkoneita tuli ja meni aika kiivaaseen tahtiin. Kaikki aktiviteetti kentällä keskittyi muutamaan aamupäivän tuntiin ennen kuin tuuli voimistuisi ja tekisi lentämisen mahdottomaksi.

Kuva 3.46: Lentokone nousemassa Jomsomin lentokentältä.

Vaikka päivän aikana ei juuri laskeuduttu alaspäin, päivän urakka oli silti rankka, sillä se kesti pitkään. Lihaksemme oli aiempien päivien ponnisteluista väsyneet ja jopa aina pirteä kantajamme Genra osoitti väsymisen merkkejä päivän aikana.

Kuva 3.47: Genra kantamuksineen lepäämässä.

Säätila oli iltapäivällä poikkeuksellisen pilvinen, vasta toista kertaa matkan aikana oikeastaan. Päivän aikana kasvillisuus muuttui karusta ja kitukasvuisesta havupuuvoittoiseksi. Kulkijoita polulla riitti aivan eri malliin kuin aiemmin eli mitä alemmaksi mentiin, sitä ruuhkaisemmaksi reitti tuli.

Kuva 3.48: Rekkakaravaani viemässä lastia ylöspäin.

Kuva 3.49: Yksi lukuisista riippusilloista reitin varrella.

Reitti seuraili Gandaki-jokea ja Tukuchessa vietetyn lounastauon jälkeen alkoi tuttu tuulinen iltapäiväosuus, mutta onneksi tuuli rauhoittui myöhemmin päivällä. Iltapäivällä reitti kulki joen penkerettä ylös ja alas ja kilometrejäkin tuli aika paljon mittariin, joten perillä Kalopanissa väsy vaivasi kovasti.

Päivä 17, Ma 19.11.2001

Vaelluspäivä 13

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Kalopani

2.560 m

Tatopani

1.180 m

8 h

           

Vihdoinkin vatsavaivoja. Tähän saakka niitä ei ihme kyllä ollut ollutkaan ollenkaan. Onneksi ne alkoivat paikassa, jossa oli peräti länsimaiset vessat. Päivän aikana vatsavaivat heikensivät suorituskykyä ja muutenkin väsymys painoi. Jalkavaivojakin ilmeni kun nilkan etupuolella oleva jänne kipeytyi ja aiheutti jonkinmoisia tuskia erityisesti alamäkeen mentäessä.

Sitä alamäkeä päivän aikana riittikin, sillä menimme melkein 1.400 metriä alaspäin. Matka kulki enimmäkseen vuoren rinteillä Kali Gandakin laaksossa. Välillä oli jyrkkiäkin pätkiä, mutta paljon oli loivaakin maastoa ja kylien kivettyjä osuuksia oli myöskin runsaasti. Alaspäin mentäessä kasvillisuus muuttui edelleen rehevämmäksi ja ilma lämpimämmäksi.

Kuva 3.50: Näkyi päivän aikana kunnon huippujakin.

Edellispäivään verrattuna trekkaajia oli liikenteessä vähemmän, mutta paikallisia ihmisiä ja muulikaravaaneja oli paljon liikkeellä.

Kuva 3.51: Yksi lukuisista muulikaravaaneista.

Kuva 3.52: Yleiskuvaa laaksosta.

Päivän aikana saavuimme appelsiini/mandariinipuualueelle ja ostin pari mandariinia yhdeltä tytöltä hintaan pari senttiä/kappale. Edellispäivänä olin jo päässyt hedelmien makuun kun saimme mukaamme mehukkaita omenia niitä poimimassa olleilta naisilta. Sitä edeltävä hedelmän syönti olikin ollut Kathmandussa.

Kuva 3.53: Sari, Govinda ja Genra ihailemassa vesiputousta.

Kuva 3.54: Muulikaravaani tulossa vastaan riippusillalla. 

Perillä Tatopanissa olimme vasta neljän jälkeen varsin väsyneinä. Tatopani on Suomeksi Kuumavesi ja kylässä olikin kuumat lähteet, joissa kävimme rentouttamassa väsyneitä lihaksiamme. Kylässä oli paljon vanhempaa väkeä ja selvästi huomasi, että sinne päästäkseen tarvitsi vaeltaa ainoastaan pari päivää.

Illalla oli mukavaa kun ei tarvinnut huoneessa ja ulkona pitää pipoa ja käsineitä ja tarkeni melko vähissä vaatteissa.

Päivä 18, Ti 20.11.2001

Vaelluspäivä 14

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Tatopani

1.180 m

Sikha

1.980 m

4 h 40 min

           

Helppo päivä. Kokonaisuudessaan matkanteko kesti 4 h 40 min ja nousua oli 800 metriä. Nousu tuntui mukavalta vaihtelulta alamäkiosuuksien jälkeen. Aamulla siirryimme pois Kali Gandakin laaksosta ja nousimme kohti seuraavan päivän määränpäätämme Ghorepania.

Nousua oli kohtuullisesti ja se oli varsin jyrkkääkin välillä, mutta päivän aikana edetty matka oli varsin lyhyt. Matkan varren kasvillisuus oli rehevää ja jopa riisiterasseja näkyi kosolti. Muulikaravaaneja oli tuttuun tapaan paljon, mutta ihmisiä ei niinkään. Osa taisi kääntyä helpompaa reittiä kohti Beniä, josta pääsee pussilla Pokharaan.

Kuva 3.55: Riisiterasseja.

Me asetuimme Sikhan kylään hyvissä ajoin yhden jälkeen ja meille jäi runsaasti aikaa mm. ihailla näkymiä Dhaulagirille.

Kuva 3.56: Huoneemme Sikhassa.

Päivä 19, Ke 21.11.2001

Vaelluspäivä 15

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Sikha

1.980 m

Ghorepani Deorali

2.834 m

3 h

           

Lyhyt, mutta väsyttävä päivä. Matkanteko kesti vain kolme tuntia, mutta viidentoista päivän kävely tuntui jäsenissä pahemman kerran. Päivän reitti vei n. 800 metriä ylöspäin ja väsyneet lihakset hidastivat etenemistä, mutta perille päästiin. Tämän jälkeen edessä olisi toivottavasti vain yksi pitkä päivä jolloin ensin kiivettäisiin 400 metriä ylöspäin Poon Hillille maisemia ihailemaan ja siitä yli 2.000 metriä alamäkeen Naya Puliin, josta bussilla Pokharaan.

Maisemat päivän aikana olivat samantyyppisiä kuin edellisenä päivänä, riisiterasseja ja lehtipuuvoittoista metsää.

Kuva 3.57: Huippuja.

Kuva 3.58: Hyvin syöneitä nautaeläimiä matkan varrella.

Kuva 3.59: Minä mietteissäni ansaitulla lepotauolla.

Puoleen päivään mennessä olimme saapuneet Ghorepaniin ja taivaalle oli alkanut kerääntymään pilviä ja iltapäivä menikin huonon näkyvyyden merkeissä mukavan ja suuren lodgemme dining roomissa. Lodgen huoneissa oli peräti kokolattiamatot ja yhteisestä suihkusta tuli taas lämmintä vettä. Sivistyksen makua!

Oli muuten erinomaista ruokaa tässä lodgessa. Ylivoimaisesti parasta tähän saakka. Söin tomaattikeittoa ja muuta mukavaa murkinaa, joka maistui erinomaiselta.

Päivä 20, To 22.11.2001

Vaelluspäivä 16

Lähtöpaikka

Lähtöpaikan korkeus

Maalipaikka

Maalipaikan korkeus

Vaelluspäivän pituus

Ghorepani Deorali

2.834 m

Naya Pul (-Pokhara)

1.000 m

7 h

           

Heräsimme aikaisin viideltä, jotta ehtisimme auringon nousun aikaan läheiselle Poon Hillille ihailemaan Annapurna Rangen vuoria. Se on suosittu ja kuuluisa näköalapaikka Annapurna rinteille. Herätyksen aikoihin taivaalla oli paikka paikoin näkyvissä tähtiä, mutta osa taivaasta näytti olevan pilvien peitossa. Toivottavasti pilvet haihtuisivat auringon nousuun mennessä.

Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen kuuden maissa aamu alkoi sarastaa ja näimme, että edellispäivän pilvimassat eivät olleet juurikaan häipyneet. Pysähdyimme puoleen väliin kukkulaa miettimään kannattaisiko ylös saakka jatkaa kun näkyvyys oli niin huono. Arpomisen jälkeen päätimme jäädä paikoillemme odottamaan auringon nousua ja hetken kuluttua pilvien raosta tuli näkyviin Annapurna South. Koko vaelluksen ajan näkymättömissä ollut Annapurna Rangen korkein huippu Annapurna I oli kuitenkin edelleen pilvien takana.

Lisää odoteltuamme Annapurna I:kin tuli huipun osalta näkyviin ja saimme siis näkyviin kolmannenkin kasitonnisen huipun vaelluksen aikana. Dhaulagiri pysyi Poon Hillillä näkymättömissä pilviverhojen takana.

Kuva 3.60: Vihdoinkin Annapurna I (8.091 m) näköpiirissä.

Kuva 3.61: Toinen kuva samasta paikasta auringon noustua hieman ylemmäksi.

Palattuamme lodgeen aamiaiselle Annapurnat olivat taas pilvien peitossa, mutta näimme pilvien takaa paljastuneen Dhaulagirin jälleen kerran.

Päivän tavoitteena oli n. 1,8 km:n alamäen takana oleva Naya Pul, josta pääsisimme moottoriavusteisesti Pokharaan sivistyksen pariin. Matka oli pitkä ja paikka paikoin jyrkkä. Matkanteko tuntui kuitenkin helpolta, olihan viimeinen päivä ja alamäki oli taas vaihtelua muutaman nousuvoittoisen päivän jälkeen. Keli pysyi pilvisenä koko päivän ja sen ansiosta ilma oli mukavan happirikas, mikä osaltaan teki etenemisen miellyttäväksi.

Kuva 3.62: Kukkuloiden rinteitä.

Kuva 3.63: Aina hymyilevät Govinda ja Genra.

Seitsemän tunnin kävelyn jälkeen olimme vihdoin Naya Pulissa ja saimme näkyviin tien – ensimmäistä kertaa kuuteentoista päivään.

Kuva 3.64: Lampaat hidastivat viimeisellä riippusillalla etenemistä.

Kuva 3.65: Tie, tie…hmmm tuttu sana, olen kuullut sen joskus!

Naya Pulissa Govinda päätti, että menisimme bussin sijaan reteesti taksilla Pokharaan, jotta ehtisimme aiemmin kaupunkiin ja saisimme varmemmin bussiliput Kathmanduun seuraavalle päivälle.

Naya Puliin saapuminen ja taksiin nouseminen saivat mielen haikeaksi, edessä olisi rauhallisen vuoristoelämän jälkeen paluu hektiseen kaupunkivauhtiin. Kuudentoista päivän ja n. 300 km:n seikkailu olisi ohi. Vajaan 50 km:n ja hieman yli tunnin taksimatka Pokharaan sujuikin hiljaisissa ja mietteliäissä merkeissä.

Pokhara vaikutti melskeiseltä ja likaiselta paikalta vuoriston jälkeen, onneksi sentään hotelli johon asetuimme oli erittäin siisti ja mukava. Huoneemme oli suuri ja varustettu omalla suihkulla ja länsimaisella vessalla – oli kaupunkielämässä puolensakin! Lämpimässä suihkussa oli nautinnollista olla pitkään ja sieltä poistuttua ei tarvinnut pelätä välitöntä paleltumista. Parranajon ja melkein puhtaiden vaatteiden vaihtamisen jälkeen olo oli varsin makoisa. Koko Nepalin matkan päätavoite oli saavutettu, Annapurna Circuit oli kierretty.

Päivä 21, pe 23.11.2001 Pokhara - Kathmandu

Aamulla nousimme puoli kuuden maissa ja lähdimme odottelemaan taksikyytiä bussiasemalle. Bussiasemalla ehdimme hyvin nauttia teetä ulkoilmakahvilassa ennen kuin puoli kahdeksan maissa pääsimme matkaan kohti Kathmandua. Pokharan näkeminen jäi vähälle, mutta eipä se juuri haitannut.

Bussimatkan aluksi ilma oli sateinen ja pilvinen, mutta Kathmandua lähestyttäessä pilvisyys muuttui hiljalleen aurinkoisemmaksi keliksi. Seitsemän tunnin bussimatka oli aika vaiheeton. Perille päästyämme etsiydyimme samaan Hotel Crowniin, jossa olimme olleet ennen vaellukselle lähtöä. Edellisellä kerralla huoneen hinta oli ollut 8 USD/yö/2 hh, mutta tingin hinnan tällä kertaa kuuteen taalaan sillä verukkeella, että aioimme olla paikalla peräti yhdeksän yötä. Lisäksi pääsimme tällä kertaa omalla kylpyhuoneella ja telkkarilla varustettuun huoneeseen.

Iltapäivällä kävimme trekkausjärjestäjämme Iswarin puheilla kyselemässä saisimmeko suullisesti luvatun mukaisesti osan rahoistamme takaisin, koska olimme 4 päivää alkuperäistä suunnitelmaa nopeampia. Yllättäen Iswari suostui mukisematta palauttamaan neljän päivän osuuden rahoista heti maanantaina pankkien avauduttua. Kaiken kaikkiaan saimme hienoa palvelua Iswarilta ja Govindalta ja voin suositella samaa firmaa muillekin Nepalin matkaajille.

Illalla oli mukava käydä syömässä vaihtelun vuoksi jotain muutakin ruokaa kuin riisiä, pasta oli pastapaikassa aivan kohtuullista. Ohjelmassa oli myös e-mailailua ja oli mukava huomata, että USA:ssa asuva lapsuuden ystäväni Tenhusen Matti oli mailaillut minulle vaelluksen aikana.

        Johdanto

  1. Suunnittelu ja valmistelu
  2. Helsingistä Kathmanduun 3-5.11.2001
  3. Annapurna Circuit-vaellus 6-23.11.2001
  4. Kathmandu ja Kathmandu Valley 24.11.-1.12.2001
  5. Kotimatka 2-3.12.2001
  6. Yhteenveto matkasta
  7. Kuva-arkisto
  8. Varusteluettelo

        Kertomuksen alkuun