Hakuvaihtoehdot

Tuotava malli oli päätetty eli Alfa Romeo 147 GTA oli hankintalistalla. Samalla kun katselin autoja Saksasta mm. AutoScoutin, mobile.de:n ja Alfan oman käytettyjen autojen hakupalvelu Alfadue:n kautta, piti myös ryhtyä miettimään, miten sopivan auton saisi parhaiten valittua ja tuotua Suomeen.

Hakuvaihtoehtoja oli kolme:

1) Auton haku itsenäisesti

2) Välittäjän käyttäminen apuna, mutta auton hakureissu kuitenkin itse

3) Välittäjä hoitaisi auton Suomeen saakka.

Auton haku itse kiehtoi, mutta käytännössä hakureissulla pitäisi olla mukana joku toinenkin henkilö ja kun sellaista ei tahtonut löytyä mukaan, niin päätin käyttää apuvoimia. Alfabbs-keskustelupalstan ylläpitäjän kautta löysin Alfa-harrastajan, joka auttoi minua etsimään autoa ja tuomaan sen Suomeen.

Auton etsintä

Tuonnissa apuna käyttämälläni Alfistilla oli hyvät suhteet Keski-Saksassa Braunschweigissa sijaitsevaan Alfa-jälleenmyyjä MK Maringiin ja hän pyysi kyseistä jälleenmyyjää etsimään minun toiveitani täyttäviä autoja oman verkostonsa kautta. Lisäksi katselin itsekin autoja aiemmin mainittujen saksalaisten käytettyjä autoja tarjoavien nettisivujen kautta.

Esitin seuraavanlaisen toivelistan:

- Auto: Alfa Romeo 147 GTA, mieluiten vm. 2003, ajokilometrejä mahdollisimman vähän.

- Ykkösvärivaihtoehto oli ehdottomasti helmiäisvalkoinen (212 Nuvola Weiss), lisäksi kävisi mm. hopea (694 Sterling Grau) ja keskisininen (442 Metallic blau). Yleisimmät tarjolla olevat 147 GTA-värit olivat musta ja punainen, joita oli selvästi yli puolet kaikista myynnissä olevista yksilöistä. Helmiäisvalkoisen yksilön löytäminen olisi varsin vaikeaa, sillä väri oli erittäin harvinainen mm. kalliin hintansa takia.

- Nahkasisustus pitäisi olla autossa ja se saisi olla mielellään kaksivärinen. Lisäksi penkeissä pitäisi olla lämmitys eli lisävarustelistalla olisi pitänyt olla ruksi kohdassa Winterpaket I.

MK Maring ja Suomen pään asiamies lähtivät kartoittamaan näitä toiveita ja budjettirajoitetta vastaavia autoja. Molemmat tekivät hyvää työtä selvittäessään eri vaihtoehtojen taustoja ja kuntoa, itse ei olisi mitenkään pystynyt selvittämään kyseisiä asioita.

Ensimmäinen vakavasti tarjolla ollut vaihtoehto oli sininen aika hyvillä varusteilla oleva yksilö, mutta sen historia sai Maringin suosittelemaan olemaan ostamatta kyseistä autoa, vaikka se olikin toisella Alfa-jälleenmyyjällä myynnissä.

Seuraavaksi minulle ehdotettiin upean näköistä helmiäisvalkoista kaikilla varusteilla olevaa yksilöä, mutta sen hinta oli alkujaan yli minun budjettini. Maring sai kuitenkin tingittyä hinnasta sen verran, että sitäkin kannatti harkita. Tämän kaupan kaatoi kuitenkin se, että autossa oli puskurissa ja ovissa naarmuja, jotka olisivat vaatineet maalausta. Erikoisen helmiäisvärin maalaaminen olisi ollut kallista lystiä eikä myyjä halunnut tulla vastaan maalaamiseen liittyvissä kustannuksissa.

Kolmas vaihtoehto, jota kartoitettiin tarkemmin oli sininen n. 45 tkm ajettu yksilö. Auto oli myynnissä Stadthagen-nimisen kaupungin Alfa-dealerilla ja sen kunto oli saatujen tietojen mukaan hyvä. Autossa oli myös varusteita sen verran, että ne olivat nostaneet auton hintaa uutena reilulla kuudella tonnilla. Siinä oli toivelistalla olleiden nahkasisustuksen ja penkinlämmittimien lisäksi mm. Connect Nav+ -navigaattori, johon on liitetty myös matkapuhelin. Lisäksi autosta löytyi myös mm. vakiota paremmat Bose-stereot. Nahkasisustus oli mielestäni loistavan värinen musta/beige (551 Imola), joka on minusta selvästi pirteämpi kuin kokomusta nahkasisustus. Ainoa varuste, jota olisi voinut kaivata olivat xenon-valot, joita tässä yksilössä ei ollut.

Tämä sininen yksilö vaikutti niin kiinnostavalta, että siitä ryhdyttiin hieromaan kauppaa tarkemmin. MK Maring lupautui ostamaan auton toiselta Alfa-jälleenmyyjältä omiin nimiinsä sekä laittamaan autoon uudet kitkarenkaat. Kun vielä hinnastakin päästiin yksimielisyyteen, niin sovimme että auto varataan Maringille minun nimiini.

Hakureissu

Seuraavaksi piti järkätä itsensä Braunschweigiin MK Maringin liikkeeseen hakemaan autoa. Kätevin tapa oli ottaa Superfast Ferriesin lento-laivapaketti, johon kuului yksisuuntainen lento Hampuriin ja paluu laivalla Rostockista Hankoon.

Turhaa aikailua reissulla ei ollut tarkoitus harjoittaa, sillä koko matka oli tarkoitus toteuttaa kahdessa päivässä. Ensin perjantai-aamulla lento Helsinki-Hampuri, sitten junalla Braunschweigiin, sieltä auto mukaan ja vielä samana iltana lautalle Rostockiin.

Reissu ajoittui maaliskuun lopulle v. 2006 ja matkalle lähdettiin yhdessä asiamiehenä toimineen Alfistin kanssa, joka oli hoitanut matkajärjestelyt puolestani. Herätys perjantai-aamuna oli epäinhimillisen aikaisin, sillä kelloni soi 2.55 aamuyöllä. Sitten bussilla Helsinkiin lento-asemalle ja klo 7.05 lähtevälle Blue1:n lennolle Hampuriin.

Hampurissa olimme jo kahdeksan jälkeen paikallista aikaa ja junassa kohti Braunschweigia puoli kymmenen maissa. Junamatka kesti kaksi tuntia ja rapiat päälle eli perillä Braunschweigissa olimme ennen puolta päivää.

MK Maring lähetti ystävällisesti kuskin hakemaan meitä juna-asemalta ja kun kurvasimme liikkeen pihaan, niin siellä seisoi odottamassa kiiltävä Alfa 147 GTA. Heti kun kuski oli parkkeerannut auton, ryntäsin ihailemaan minua odottavaa GTA:ta. Kyseisen väristä 147 GTA:ta en ollut ikinä nähnyt luonnossa ja olin valinnut värin ainoastaan kuvien perusteella. Luonnossa nähtynä väri vaikutti erinomaiselta. Vielä erinomaisemmalta vaikutti kaksivärinen nahkasisustus - todella upea ilmestys mielestäni.

Auton kunto vaikutti ulkoisesti tarkastellen lupausten mukaiselta, oikeastaan ainoa kauneusvirhe, jonka löysin oli pieni kiveniskemä tuulilasin yläreunassa. Liikkeen johtaja Levent tuli pihalle keskustelemaan kanssamme ja lähdin hänen kanssaan pyörähtämään pienelle koeajolle. Koeajo ei tuonut esiin mitään erityistä eli kaikki vaikutti olevan kuten oli sovittukin.

Auto oli rekisteröity uutena Fiat Bankin nimiin, mutta ensimmäinen ja ainoa varsinainen omistaja oli rekisteriotteen mukaan ollut v. 1951 syntynyt tohtorismies. Auto ei siis ollut ollut millään lippis-tuning-pojalla rääkättävänä.

Koeajon jälkeen mentiin tekemään paperitöitä liikkeeseen, jossa oli sisällä mm. pari Alfa Breraa ja 159 Sportwagonia - kumpaakaan mallia ei oltu vielä esitelty Suomessa. Minun autolleni oli otettu valmiiksi saksalaiset siirtokilvet ja vakuutus eli auto oli valmis mukaan vietäväksi kauppa-asiakirjojen kuntoon saattamisen jälkeen. Palvelu Maringilla oli oikein mainiota ja kaupankäynti sujui ilman ongelmia. Asiat menivät lupausten mukaisesti.

Iltapäivällä ennen kolmea olimme valmiit lähtemään ajomatkalle kohti Rostockin satamaa. Ajomatkaa sinne oli n. 400 km ja meillä oli mukavasti aikaa iltayhdeksältä lähtevälle lautalle ehtiäksemme.

Ajomatka otettiin suhteellisen rauhallisesti, koska GTA:ssa oli alla tuliterät kitkarenkaat, jotka oli syytä sisäänajaa. Välillä ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta painaa kaasua hiukan terävämmin - Alfan kuutosen murinaa on niin mukava kuunnella. Matkalla oli myös aikaa kokeilla erilaisia vipstaakeja navigaattorissa ja kovin ihmeelliseltä kapistukselta tuo tuntui. Aika kätevää kun samassa paketissa on cd-soitin, radio, navigaattori, puhelin ja ajotietokone.

Ajomatka sujui ilman mainittavia tapahtumia ja kun laivakin oli kolmisen tuntia myöhässä, niin ehdimme mainiosti mukaan ja jouduimmepa jopa odottelemaan aika pitkään ennen laivan lähtöä. Laivalle oli tulossa karkeasti arvioiden satakunta muutakin autontuojaa eli kyseisen laivayhteyden suosio autontuojien keskuudessa näytti olevan aika suuri.

Kun auto oli vihdoin saatu pakattua laivaan olikin jo aika vetäytyä yöpuulle. Lähes täysi vuorokausi oli mennyt reissussa sillä kello oli jo yksi aamulla Suomen aikaa kun hytin yölamppu sammui ja Alfa-unet alkoivat.

Toiminta Suomessa

Laiva saapui reilusti myöhässä myös Hankoon seuraavana iltana. Satamassa hankittiin siirtolupa autolle, jonka turvin sillä sai ajaa kotiin ja viiden päivän sisällä tulliin veroilmoitusta tekemään ja kymmenen päivän sisällä katsastuskonttorille, jossa tehtäisiin rekisteröintikatsastus.

Kotimatka sujui ilman mainittavaa ohjelmaa aina siihen saakka kunnes olin muutaman kilometrin päässä kotoa. Melkein kaupunkialueella tiellä oli kolme peuraa, jotka tukkivat oikean kaistan kokonaan. Heti peurat havaittuani iskin jarrua ja yritin väistää ne vasemman kaistan kautta. Tilanteeseen lähtövauhti oli n. 60 km/h ja peurojen kohdalla vauhtia oli enää hyvin vähän jäljellä. Kun peurat olivat kohdalla, niin ne vauhkoontuivat ja yksi niistä ryntäsi suoraan auton alle.

Peura jäi sätkimään tielle ja sen oikea takajalka osoitti minne sattuu. Ilmeisesti se oli kolahtanut autoon. Hiukan aikaa sätkittyään peura ryntäsi metsän siimekseen. Poliisi kävi etsimässä peuraa metsästä, mutta sitä ei löytynyt.

Auton osalta vauriot olivat jääneet vähäisiksi, sillä vain puskuri näytti kärsineen vaurioita.

Aika ikävä loppu kotimatkalle. Onneksi kaskovakuutus oli otettu jo heti Saksassa.

Maanantaipäivänä oli ohjelmassa veroilmoituksen teko tulliin ja rekisteröintikatsastus. Rekisteröintikatsastuksessa ystävällinen ja palvelualtis katsastusmies totesi auton kunnon kaikin puolin erinomaiseksi. Rekisteröintikatsastusta ei kuitenkaan vielä saanut vietyä loppuun, sillä 147 GTA:lle ei löytynyt täsmälleen sopivaa tyyppihyväksyntää AKE:n rekistereistä. Pari eri varianttia 147 GTA:sta oli hyväksytty Suomeenkin, mutta eipä natsannut hyväksyntänumerot juuri minun yksilön kohdalla. Ei auta muuta kuin hommata erillinen vaatimuksenmukaisuustodistus, jotta katsastus saadaan suoritettua loppuun.

Vaatimuksenmukaisuustodistus saapui aikanaan ja sen avulla sain autoon lopullisen katsastustodistuksen.

Myös veropäätös tuli toukokuun alussa n. kuukauden odottelun jälkeen. Veropäätös ei ollut niin paha kuin odotin, sillä jouduin maksamaan veroja n. 8 teur, mikä oli hieman pelättyä vähemmän. Veropäätöksen saapumisen jälkeen kävin maksamassa verot paikalliseen tulliin ja seuraavana päivänä hain suomalaiset rekisterikilvet paikalliselta katsastuskonttorilta. Auto on nyt siis virallisesti Suomen kilvissä ja kaikki tuontiin liittyvät muodollisuudet on hoidettu.

Seuraavaksi: Kokemuksia