Käytännön kokemuksia

Barchettan hankinta
Käytännön kokemuksia
Ajokokemukset
Vikalista
Lisävarusteet/modifikaatiot

Ajokokemukset

HUOM! BARCHETTANI ON MYYTY MAALISKUUSSA 2006 EIKÄ UUSIA PÄIVITYKSIÄ NÄILLE SIVUILLE OLE ODOTETTAVISSA.

Sain auton käyttööni 19.5.2003 eli heti kun olin tullut takaisin Suomeen työkomennukselta Lontoosta. Ehdin ajaa hieman yli 10 tkm joulukuuhun 2003 mennessä, jolloin auto jäi seisomaan viideksi kuukaudeksi uuden Lontoon komennuksen ajaksi. Tämän takia talviajot jäivät ensimmäisenä vuonna varsin vähiin. Parina seuraavana talvella ajoin barchettalla säännöllisesti ja sillä pärjäsi talvikeleillä aivan kohtuullisesti.

Ajettavuus ja suorituskyky

Kokemukset autosta ovat olleet erittäin positiivisia. Barchetta on pieni ja ketterä kaupungissa ja silti mukavan vakaa ajettava maantielläkin. Suorituskyky on kohtuullinen (0-100 km/h 8,9 s), mutta kun edellinen autoni oli suorituskykyisempi, niin hieman kaipailisin lisää tehoa ohituksissa.

Luotettavuus ja käytännön seikat

Ensimmäisen kymmenen tuhannen ajokilometrin jälkeen luotettavuudessa ei ole moittimista. Jotain pientä kivaa on ilmennyt ja niistä on tarkempia selvityksiä vikalistassa. Ehdin ajaa autolla n. 30 tkm kolmen vuoden aikana eikä koko aikana esiintynyt yhtään merkittävää vikaa.

Perheautoa barchettasta ei saa millään, eikä ole tarkoituskaan. Kahdelle hengelle tilat ovat mainiot ja tällainen 191 cm pitkä hujoppikin sopii istumaan autoon mainiosti. Tavaratila on 165 litraa ja sinne on hyvin mahtunut kahden hengen viikon mittaisen lomareissun tavarat. Tilaa ei ole ruhtinaallisesti, mutta järkevällä pakkaamisella tavaraa saa mukaan aivan riittävästi. 

Suurin ongelma tilojen suhteen on ollut se, että en saa maastopyörääni millään kuljetettua autossa. Jo ennen kuin  sain auton käyttööni ostin pyörälle kuljetuslaukun sillä ajatuksella, että laukussa sen saisi kulkemaan apumiehen penkillä. Ajatus oli purkaa pyörästä pois renkaat, kääntää ohjaustanko ja laskea satula. Pyörän mahduttaminen etupenkille osoittautui kuitenkin käytännössä mahdottomaksi. Muita vaihtoehtoja pyörän kuljettamiselle olisivat vetokoukun ja siihen kiinnitettävän pyörätelineen asentaminen tai peräluukun päälle asennettavan tavaratelineen käyttäminen. Vetokoukku ei oikein sovi auton tyyliin, mutta tavaratelineen hankkiminen on harkinnassa, siihen pitäisi vaan vielä asentaa erillinen pyöräteline.

Toinen tilaongelma on pikkutavaroiden säilytystilojen puute. Siinä asiassa suunnittelijat olisivat voineet hieman skarpata. Erityisen vähäiseksi pikkutavaratilat jäävät kun apumiehen puoleinen airbag vie hanskalokeron tilan kokonaan.

Kesä 2003 oli avoautoilijalle suotuisa ja kesän kilometreistä suurin osa kertyi katto alhaalla. Limited Editionissa vakiovarusteena oleva tuulensuoja vähentää selvästi tuulen pyörteilyä takaraivon ja niskan tienoilla, mutta avoautoille tyypilliseen tapaan tuuli pyörii sen verran, että hattua kannattaa käyttää katto alhaalla ajettaessa. Hieman lyhyemmät ihmiset saavat paljon paremman suojan tuulensuojan avulla. Tämän huomaa siten, että kun kumartuu muutaman sentin ajon aikana niin tuulen pyörteily vähenee reippaasti. Kääpiöillä on siis helpompaa.

Barchetta ja Suomen talvi

Talviajosta ei siis vielä ole kertynyt paljoakaan kokemuksia. Kymmenisen astetta pakkasta on kylmin keli, jolla ehdin ajaa autolla. Esim. lämpiävyyden suhteen ei ilmennyt mitään ongelmia. Sen sijaan barchettalle tyypillisiä piirteitä ilmeni talviajossa, näitä ovat ovenkahvojen ja käsijarruvaijerin jäätyminen. Näihin liittyen tarkempaa selvitystä löytyy alempana olevasta vikalistasta

Tuon lämpiävyyden suhteen barchetta on aika hyvä auto kun se on kaksipaikkainen ja lämmitettävä tila on pieni. Tämän ansiosta lämppärissä riittää teho helposti.

Keväällä 2005 on luultavasti jo paljon enemmän tietoa siitä, miten barchetta pärjää Suomen talvessa.

Kevääseen 2006 mennessä, jolloin myin autoni olin ajanut sillä kahtena talvena eikä mitään uutta ihmeellistä talviajoon liittyvää tullut esiin sinä aikana.

Vikalista

Mitään vakavaa ei ole ilmennyt ensimmäisen vuoden aikana eikä korjaamolla ole tarvinnut vierailla kertaakaan. Seuraavanlaisia pikkujuttuja on kuitenkin ilmennyt:

Vika Vian kuvaus Vian korjaus
Jumiutunut konepellin avausvaijeri Konepellin avausvaijeri jäi jumiin kesällä ja konepellin avaamiseen tarvittiin kaksi ihmistä. Pyöräilykaverini Pekka öljysi vaijerin, minkä jälkeen se on toiminut hyvin.
Jäähdytysnesteen vajoaminen Jäähdytysnesteen määrä väheni kesällä selvästi ja oli pahimmillaan hieman paisuntasäiliön minimiviivan alapuolella. Konepellin avausvaijerin rasvauksen yhteydessä jouduttiin purkamaan moottorin muovisuojuksia ja huomattiin, että syylärin korkki oli  löysällä. Ilmeisesti Delta-Autolta oli unohtunut korkki löysälle moottorinlämmittimen tms. asennuksen yhteydessä. Kiristämisen jälkeen nesteen vajoaminen loppui.
Ovenkahvojen jäätyminen Kyseessä on ennemminkin barchettan ominaisuus kuin varsinainen vika. Ovenkahvojen suunnittelussa muotoilu on mennyt  käytännöllisyyden edelle - pakkaskelit eivät vissiin olleet suunnittelijoiden mielessä päällimmäisenä. Sellaisilla keleillä kun auton päälle muodostuu jääkerros, kokonaan ovenpinnan tasolla olevat ovenkahvat jäävät jään alle jumiin. Kahvojen jäätyminen on helppo välttää laittamalla jotain pientä kahvan alle, jolloin kahva jää ovenpinnan tason yläpuolelle eikä jäädy. Itse käytin kahvan alla pieniä superlonipaloja. Muita ratkaisuja on esim. korkinpalat kahvan alla ja kuminauha tai kondomi kahvan ympärillä.
Käsijarruvaijerin jäätyminen Tässäkin lienee kyseessä ominaisuus, sillä käsijarruvaijerin jäätyminen on yleistä barchettoissa. Alkutalven 2003 kokemusten perusteella kaapeli jäätyy tosiaankin varsin helposti. Varsinaista korjausta ei ole tiedossa.
Tuulilasin naarmuuntuminen Tämä on aika rasittava vika. Autoa ostettaessa tuulilasin kuskin puoleisessa yläkulmassa oli pieni naarmun alku. Vähäsateisena kesänä tuulilasin pyyhkimiä ei paljon tarvittu ja omasta laiskuudestani johtuen en vaihtanut kuskin puoleista pyyhintä ajoissa. Spoilerilla varustettu vasen pyyhin raapi syksyyn mennessä käännöskohdassaan kohtuulliset naarmut tuulilasiin. Vastaavanlaista naarmuuntumista on esiintynyt myös muissa barchettoissa. Naarmuuntuminen loppui kun pyyhkimeksi vaihtoi ilman spoileria varustetun mallin. Naarmut ovat kuitenkin edelleenkin harmittavasti lasissa. Korjaukseksi tähän on ehdotettu mm. jewellers rouge -nimisen aineen hiomista lasiin. Kyseessä on jonkinlainen kelloseppien käyttämä kellojen lasien kiillottamiseen tarkoitettu tahna. Täytynee kokeilla tätä konstia joskus.
Veden valuminen kattokaukaloon Tämäkin on yleistä barchettoissa. Kaukalon, johon katto lasketaan, ympärillä oleva tiiviste rikkoontuu hiljalleen kun katon reunat hankaavat sen rikki katon laskujen ja nostojen yhteydessä. Tämän seurauksena sadevesi ei valu kokonaan poistoreiän kautta ulos, vaan pääsee tiivisteen reiän kautta kattokaukaloon. Itse huomasin tämän ilmiön marraskuussa 2003 sen jälkeen kun auto oli seissyt päivän keula alaspäin rankkasateessa.  Kattokaukaloon valunut vesi on helppo saada pois kaukalosta, mutta varsinaisen ongelman ratkaisu se ei tietenkään ole. Kaukalon tiivisteen vaihto korjaa vian siihen saakka kun tiiviste rispaantuu uudelleen. Myös teippiä ja silikonia on käytetty tiivisteen korjaamiseen.
Takapyörän laakerit Molempien takapyörien laakerit alkoivat jurisemaan v. 2005 aikana. Laakerit vaihdettu v. 2005.

Lisävarusteet/modifikaatiot

Olen hankkinut barchettaani sen ostamisen jälkeen seuraavanlaisia lisukkeita:

Varuste Lisätietoja
Moottorinlämmitin ja sisätilan lämmittimen johdotus Nämä asennettiin auton oston yhteydessä.
Cobra-varashälytin Kunnollinen varashälytin asennettiin myös oston yhteydessä.
Sony CD-radio Barchettan alkuperäissoitin on Clarionin tekemä hyvälaatuinen soitin, mutta se on ainoastaan RDS-radio/kasettisoitin, joten tilalle tuli Sonyn CD-radiosoitin. Limited Editionhan on varustettu subwooferilla ja hyvällä soittimella soundit on aika kivat - erityisesti katto alhaalla.
Kovakatto Wiesmann-hardtop, jonka hankin Hollannista. Wiesmannin katon valmistus on loppunut (valmistettu yht. 250 kpl) ja hollantilainen firma oli hankkinut loppuvaraston valmistajalta. Ostin viimeisen mustan katon kesällä 2003. Katto on lujitemuovia ja siinä on lasinen lämmitettävä takaikkuna. Takaikkuna on myös selvästi rättikaton ikkunaa suurempi ja se tuo mukavasti valoisuutta sisälle ja parantaa myös takanäkyvyyttä selvästi. 

Kovakatto päällä sivuikkunat eivät istu aivan samalla tavalla ja ne vaatisivat pientä säätöä. Katon mukana tullut takalasin lämmittimen liitin oli eriparia autossa olevan johdonpään kanssa ja se pitää vaihtaa, jotta lämmittimen saa toimintaan.

Kovakatto päällä sisämelu on selvästi alhaisemmalla tasolla ja katto on talvella lämpimämpi kuin rätti. Syksyllä tietysti ajetaan mahdollisimman pitkään katto alhaalla ja keväällä sama juttu mahdollisimman aikaisin. Suomen talvioloissa kovakatto on kuitenkin aika hyvä juttu. Katon kesäsäilytystä varten pyöräilykaverini Heikki teki kätevän pyörillä liikkuvan säilytystelineen. 

Barchettaan on tarjolla myös alkuperäinen Fiat-kovakatto.

Barchetta-sisämatot Auton väreihin täydellisesti sopivat barchetta-teksteillä varustetut puna-mustat sisämatot hankin kesällä 2003 Saksanmaalta.
Talvirenkaat Alkuperäisille erikoisvanteille asennetuilla talvirenkailla ei juurikaan ehditty ajamaan ennen kuin auto jäi seisomaan talveksi. Renkaat ovat Continentalin kitkarenkaat kokoa 15" 195/55.
7x17" RH AE-Tecnic -vanteet + Conti Sport Contact 2 205/40-17 -renkaat Kesäkuussa 2004 asennettiin 7x17" RH AE-Tecnic -vanteet ja Continental Conti Sport Contact 2 205/40-17" -renkaat. Alunperin halusin Oz Vela -vanteet, mutta niiden valmistus loppui vuodelle 2004 ja jouduin etsimään toisen vaihtoehdon. Lopulta päädyin em. RH-merkkisiin vanteisiin. Rengas/vannekoon vaihtaminen kaksi tuumaa alkuperäistä suurempaan pitäisi parantaa ajettavuutta ja ulkonäköä, mutta luonnollisesti kääntöpuolena on heikentynyt ajomukavuus.
Eibach -alustanmadallusjouset Kesäkuussa 2004 autoon asennettiin Eibachin alustanmadallusjouset, jotka madaltavat autoa n. 30 mm sekä keula-, että peräpäässä.