Minun barchetta tarinani

Barchettan hankinta
Käytännön kokemuksia
Ajokokemukset
Vikalista
Lisävarusteet/modifikaatiot

Barchettan hankinta

Heti barchettan ensiesittelystä v. 1995 alkaen pieni ja kaunis avo-Fiat alkoi kiinnostaa minua. Auto ilmestyi jopa Suomen maahantuojan hinnastoon v. 1996, mutta vaikka auton hinta oli varsin kohtuullinen se oli vain kaukainen haave köyhälle opiskelijalle. Tilasin kuitenkin maahantuojalta minulla yhä tallessa olevan barchetta-esitteen v. 1997 ja barchettan hankkiminen on aina välillä ollut haaveilun kohteena. Auton harvinaisuuden takia käytettyjä barchettoja ei kuitenkaan ole ollut myytävänä, eikä ystäväni Mikakaan ole - yrityksistä huolimatta - suostunut myymään omaa autoaan.

Käytännössä barchettan osto alkoi vaikuttaa realistiselta vaihtoehdolta kun käytettynä maahan tuotujen autojen verotuksen arveltiin kevenevän EU:n painostuksen ansiosta. Lopulta pitkän odottelun jälkeen syyskuussa 2002 EU:n tuomioistuimen päätös julkistettiin ja sen seurauksena valtion oli pakko muuttaa käytettyjen autojen verotusta. 

Valtio oli viivytellyt jo useita vuosia verotuksen muuttamista ja syksyllä 2002 se yritti edelleenkin tehdä käytettyjen autojen tuonnin mahdollisimman vaikeaksi. Erityisesti erikoisemman auton, kuten barchetta, tuontia havitteleva ei pystynyt kovinkaan tarkasti ennakoimaan tuontiautosta maksettavan veron määrää.

EU:n tuomioistuimen päätöksen ja tullin muuttuneen verotuskäytännön myötä minä kuitenkin ryhdyin tarkemmin perehtymään auton tuontiin Saksasta. Aluksi harkitsin muutamia eri vaihtoehtoja, jotka olivat barchettan ohella Fiat Coupe Turbo, Alfa Romeo GTV ja Alfa Romeo Spider. Vaihtoehtoja punnittuani tulin siihen johtopäätökseen, että alunperin mielessä ollut barchetta olisi saatava!

En halunnut hakea itselleni avoautoa talvea vasten, joten päätin lähteä hakureissulle keväällä 2003. Minulla oli muutenkin aikomuksena pitää lomaa huhtikuu ja muutin lomasuunnitelmiani siten, että varasin itselleni lennot nimenomaan Frankfurtin kautta, jotta voisin takaisin päin tullessa jäädä pois lentokoneesta välipysähdyksen aikana, ostaa auton ja ajaa sen lautalle Rostockiin. 

Talven aikana katselin innokkaasti sopivia autoja mm. www.mobile.de:stä ja paperisodat ja muut käytännön asiat oli jo melko pitkälle selvää kauraa. Helmikuussa 2003 tilanne muuttui kun luin eräästä nettikeskusteluryhmästä huhun, että Suomen Fiat-maahantuoja Italkon oli aikeissa tuoda maahan käytetyn barchettan. Soitin heti seuraavana päivänä jälleenmyyjälle Konalan Delta-Autoon ja tiedustelin huhun paikkaansa pitävyyttä. Huhu vahvistettiin ja kerrottiin,  että Saksasta olisi jossain vaiheessa tulossa pari kappaletta käytettyjä barchettoja myyntiin. Muuta infoa ei siinä vaiheessa oikeastaan annettukaan.

Seurailin tilannetta Delta-Auton nettisivuilta ja eräänä päivänä havaitsin yllätyksekseni, että myös uusi barchetta oli usean vuoden tauon jälkeen hinnoiteltu. Hinta oli kaiken lisäksi uusien autojen veromuutoksen jälkeisessä tilanteessa suorastaan edullinen. Edullisesta hinnasta innostuneena ryhdyin tekemään kauppaa uudesta barchettasta, mutta lopulta sellaisen toimittaminen ei kuitenkaan onnistunut mallivaihdoksen aiheuttamasta tuotantokatkoksesta johtuen. 

Ollessani toista kertaa Delta-Autossa tekemässä kauppaa uudesta yksilöstä kuulin, että käytetyt yksilöt olisivat saapuneet maahan ja tulisivat liikkeen varastoon minä hetkenä hyvänsä odottamaan veropäätöstä. Lähdettyäni jo kotimatkalle, automyyjä soitti ja kertoi ajavansa barchettoja parhaillaan liikkeen kellariin - minä käänsin suunnan takaisin liikkeeseen ja menin kellariin ihailemaan autoja.

Toinen maahantuotu auto oli punainen vm. 1999, jossa oli matkamittarissa maahantuotaessa 22 tkm. Toinen yksilö oli samaa vuosimallia oleva musta Limited Edition, jonka matkamittari näytti 30 tkm. Minä innostuin mustasta yksilöstä sen verran, että ostin auton pois kuljeksimasta heti kun Konalan Delta-Auto osasi kertoa millä hinnalla se suostuisi menopelistä luopumaan.

Fiat-maahantuoja oli hankkinut auton Saksasta Fiat-merkkiliikkeestä ja koeajon ja lähemmän tarkastelun perusteella matkamittarin mukainen 30 tkm ajomäärä kuulosti uskottavalta. Auto vaikutti lähes uuden veroiselta ja renkaiden kuluminen ja katossa olleet pienet käytön jäljet olivat lähes ainoat seikat, jotka kertoivat auton olevan käytetty. Auton hinta asettui sellaiseksi, että vastaavan yksilön tuonti omatoimisesti Saksasta olisi tullut maksamaan lähes yhtä paljon. Kun Delta-Auto vielä antoi autolle 12 kk takuun, niin kauppaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Pitkään ja rajuna riehunut autokuume oli saanut lääkityksen.

Limited Editioneja on nyt tuotu Suomeen ilmeisesti kaksi kappaletta eli omistamani yksilö on melkoinen harvinaisuus ja aikomuksena on pitää keräilykappaleesta hyvää huolta. Autot on kuitenkin tehty ajettaviksi ja kun useampaan autoon ei ole varaa, niin tälläkin autolla täytyy ajaa ympäri vuoden. Ei siis muuta kuin ylös, ulos ja avoautoilemaan!

Käytännön kokemuksia
Ajokokemukset
Vikalista
Lisävarusteet/modifikaatiot