16.10.2023
Toinen ajokausi Alpinella on nyt takana, ja auto on taas laitettu talviteloille. Tämä ajokausi alkoi 10.4.2023 ja päättyi 14.10.2023. Auton matkamittarissa on nyt 19.089 km eli tämän ajokauden saldoksi tuli n. 9.000 kilometriä.
Tämän ajokauden kohokohta oli toukukuinen autoreissu Keski-Eurooppaan jonka aikana mittariin tuli n. 3.500 km. Lisäksi tänäkin kesänä mukaan mahtui mm. monia nautinnollisia hetkiä Alpinen ratissa suomalaisilla mutkapätkillä.
Mielestäni Alpine on juuri sopiva kompromissi sen suhteen, että toisaalta se käy oikein mainiosti päivittäiseksi ajopeliksi, mutta toisaalta sillä voi halutessaan nautiskella ajamisen ilosta vaikkapa niillä mutkaisilla asfalttiteillä.
Alpinessa on moderneja mukavuuksia helpottamaan päivittäistä käyttöä aivan riittävästi, onhan siinä mm. automaattivaihteisto, automaatti-ilmastointi, Android Auto, hyvin tilaa tällaiselle 191 cm pitkälle kuskille, mukavat penkit ja yllättävänkin mukava jousitus.
Toki säilytystilaa sisällä on minimaalisesti eikä tavaratilaakaan ole kovin kummoisesti. Mikäli kynnyskysymyksenä on vaikkapa pystyä juomaan kahvia tms. ajaessa, niin silloin Alpine ei kyllä ole oikea auto. A110-mallissa ei siis ole hansikaslokeroa, ei mitään ovitaskuja eikä juomatelineitä. Keskikonsolissa on säilytyshylly, jossa pidän puhelinta ja lisäksi penkkien välissä pieni säilytyslokero, jossa minulla on ollut aurinkolasit.
Tavaran säilytystä helpottamaan ostin keväällä Atelier Design Mecanique -nimisestä ranskalaisfirmasta pari kappaletta pieniä tarrakiinnitteisiä säilytyskoteloita. Sain säilytyskotelot hieman ennen toukokuun pitkää Keski-Euroopan reissua, jossa ne olivatkin hyödyllisiä. Kotelot on tarkoitettu asennettavaksi joko penkkien taakse tai penkkien viereen.
Pitkällä reissulla totesin penkkien viereen niiden sivulle asentamisen hieman epäkäytännölliseksi, ja kun minä olen niin pitkä niin kuskin penkin taakse ei myöskään saanut koteloa kovin järkevästi. Sen sijaan apumiehen penkin taakse kotelo mahtuu mainiosti, ja siellä toinen kotelo onkin ollut koko ajokauden. Kätevä pieni lisä säilytykseen.
Käytännöllisyyteen liittyen A110 on myös melko matala, ja istuimet ovat voimakkaan kuppimaiset. Varsin hyvin tällainen jo hieman vanhempi kuski on kuitenkin pystynyt istumaan autoon ja nousemaan sieltä ylös.
Kaiken kaikkiaan itseäni ei millään tavalla häiritse pienet käytännöllisyyteen liittyvät puutteet. Mielestäni A110 soveltuu päivittäiseen käyttöön siis mainiosti.
Entäpä sitten se nautiskelupuoli? Siihen löytyy eväitä yllin kyllin. A110:n nykyautoksi vähäinen n. 1.100 kg paino on luonnollisesti yksi avaintekijä ajonautinnossa. Kaksoistukivarsijousitus on normiajossa varsin mukava, ja mutkapätkillä Alpine kallistelee jonkin verran. Sitten kun nautiskellaan, niin A110 tuntuu kuitenkin tanssahtelevan mutkissa kuin ajatus.
Ajan Alpinella Sport-moodissa lähes aina. Nautiskelupätkillä laitan lisäksi aina musiikin pois, ja vaihteiston manuaalitilaan. Vaikka olenkin enemmän manuaalivaihteistojen ystävä, niin mutkapätkien ajaminen Alpinen kaksoiskytkinvaihteisto manuaalitilassa on silti mukavan interaktiivista. Ratin takana olevat metalliset vaihdevivut ovat jämäkät ja tuntumaltaan hyvät. Kuten olen aiemminkin maininnut, niin toivoisin kuitenkin vipujen olevan pidemmät alaosastaan.
Ajamisesta nauttiminen Alpinella ei myöskään vaadi mitään älyttömiä nopeuksia eli ajamisesta pystyy nauttimaan vastuullisesti. Erinomaista!
Kaiken kaikkiaan olen edelleenkin nauttinut Alpinella ajamisesti eikä autossa ole myöskään esiintynyt mitään kummoisia ongelmia. Ensimmäisenä kesänä Alpine-telemetriassa esiintyneet kummallisuudet ovat helpottaneet. Tuolloin telemetriaa käynnistäessä ruudulle ilmestyi ilmoitus, joka kehotti käynnistämään auton uudelleen telemetriajärjestelmän asetusten viimeistelemiseksi. Joskut koko multimediajärjestelmä oli käynnistettävä uudelleen, jotta telemetrian sai toimimaan. Nyt toisena kesänä tuo sama ilmoitus on tullut joskus näkyviin, mutta hävinnyt aina näkyvistä hetken kuluttua. Lieneekö joku ohjelmistopäivitys korjannut ongelman.
Ainoa tällä ajokaudella ilmennyt ongelma on ollut se, että jossain vaiheessa kesää apukuskin puoleisen oven tienoilta alkoi kuulumaan jotain pientä räminää montuissa. Lieneekö jotain löysällä oven sisällä? Räminä hävisi syksyn tullessa, mutta saattanee palata taas ensi kesänä.
Mitään muita ongelmia autossa ei ole esiintynyt eli meno on ollut huoletonta.
Auto kerää edelleenkin paljon positiivista huomiota. Usein on päässyt juttelemaan autosta ihmisten kanssa, välillä on joku seurannut autoa huoltoasemalle päästäkseen kehumaan Alpinea yms.. Erityisesti erilaisissa autotapahtumissa riittää Alpinesta kiinnostuneita. Tänä kesänä kävin kolme kertaa autoihin liittyvissä tapahtumissa, pari kertaa Tuusulassa Sportscar Breakfast Club -tapahtumassa ja kerran Hämeenlinnassa Ajoneuvoharrastajat Ahvenistolla -tapahtumassa.
22.8.2023
Nyt minun Alpinestani on hienoja uusia kuvia. Nuori valokuvaaja nimeltään Perttu Rantakaulio otti minuun yhteyttä, ja halusi kuvata minun Alpineani. Muutama Pertun ottama A110 -kuva löytyy alta. Kuvat on otettu minun kotinurkiltani Hollolassa/Lahdessa. Lisää Pertun ottamia autokuvia löytyy hänen Instragram -tililtään @finnishexotics.
19.5.2023
Alpinen huoltoväli on 1 vuosi tai 20.000 km, ja ensimmäinen huolto oli tulossa ajankohtaiseksi keväällä 2023. Pohjoismaiden ainoa virallinen Alpine-huolto on Tukholmassa, joten se olisi ollut potentiaalisin paikka viedä Alpine huoltoon. Minun teki kuitenkin mieli tehdä jonkinlainen autoretki Keski-Eurooppaan, ja kun töiden puolesta tuli tarve osallistua yhteen konferenssiin Wienissä toukokuun toisella viikolla, niin kehittelin suunnitelman, jossa yhdistyisi lomamatka, auton huolto ja työmatka.
Suunnitelmana oli mennä laivalla Helsingistä Travemündeen Saksaan, ja jatkaa sieltä autolla Saksan ja Itävallan läpi suuntana Slovenian Alpit. Sitten muutama yö Kranjska Gorassa Slovenian Alpeilla, josta kolmeksi päiväksi Wieniin työjuttuja varten. Wienistä pikavauhtia Prahan kautta takaisin Travemündeen. Tytärpuoleni Essi lentäisi matkan varrelle Müncheniin ja sitten pois Wienistä. Minulla reissun pituus olisi pari viikkoa, josta Essi olisi mukana viikon verran.
Auton huollon osalta kätevin paikka olisi ollut Wien, mutta kun sieltä saamani huoltotarjous oli 780 eur, mikä oli minusta kallis hinta perushuollolle, niin kyselin huoltotarjouksia myös Saksasta. Alpine Centre München tarjosi huoltoa hieman yli 800 eur hintaan, mutta Hampurissa tarjous oli 500-600 eur, ja Alpine Centre Nürnberg tarjosi huoltoa hintaan 560 eur. Hampuri olisi ollut kätevä paikka huollattaa auto, mutta kun olisin ollut siellä 1.5.2023, niin Hampurin huoltopiste oli silloin kiinni vapunpäivän takia. Päädyin siis huollattamaan auton Nürnbergissä.
Tuo oli siis suunnitelma, ja ei siis kuin matkaan!
Lähtöpäivä oli lauantai 29.4.2023, jolloin Finnlinesin laiva lähti Helsingistä Vuosaaren satamasta neljän maissa iltapäivällä. Satamassa minun autoni luokiteltiin matalaksi autoksi, ja pääsin omaan jonoon toisen samaan kategoriaan luokitellun auton kanssa, joka oli uusi Porsche 911 GT3 Touring. GT3:n kuski tuntui tykkäävän kovasti Alpinesta. Pääsimme laivaan viimeisinä, mutta määränpäässä pääsimme laivasta ensimmäisten joukossa. Kätevää!
Laivamatka kesti 30 tuntia, ja saavuimme Travemündeen kymmenen maissa sunnuntai-iltana. Ensimmäinen majapaikkani oli noin tunnin ajomatkan päässä Travemündesta Seevetal-nimisessä paikasta Hampurin eteläreunalla, jonne ajelin jo pilkkopimeiksi menneitä autobaanoja pitkin.
Seevetalista matka jatkui heti aamulla kohti etelää, ja päivän määränpäätä Bambergia. Ajomatkaa oli tiedossa n. 500 kilometriä, ja se taittui alkuun nopeasti Saksan autobaanoilla - parhaimmillaan Alpinen nopeusmittarissa oli 240 km/h. Moottoriteillä kovaa paahtaminen on kuitenkin aika rasittavaa puuhaa, joten lounastauolla päätin kurvata pienemmille teille. Loppumatka sujuikin sitten leppoisammin aina määränpäähäni Hotel Brucketshofiin Bambergissa saakka.
Päivällisen jälkeen minulla oli ilta aikaa tutustua Bambergin kaupunkiin. Bamberg sijaitsee Baijerin maakunnassa, eteläisessä Saksassa, ja se on yksi sellaisista saksalaiskaupungeista, jotka ovat selviytyneet toisen maailmansodan tuhoista kohtuullisen vähillä vaurioilla. Kaupungissa on mm. joen päälle rakennettu vanha kaupungintalo (Altes Rathaus) sekä alkujaan tuhat vuotta sitten rakennettu tuomiokirkko (Bamberger Dom).
Tiistai 2.5.2023 oli monivaiheinen päivä.
Lähdin aamulla kahdeksan maissa ajelemaan Bambergista kohti Alpine Centre Nürnbergiä, jonne olin luvannut saapua yhdeksäksi. Siellä jätin auton huoltoon, josta sen oli luvattu valmistuvan klo 14.
Tätä ennen ainoa toinen Alpine A110, jonka olin nähnyt luonnossa oli ollut Alpine Antwerpenin automyyjän A110, jolla hän nouti minut hotellista oman autoni luovutuksen yhteydessä, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään myös muita Alpine A110 -autoja Nürnbergin jälleenmyyjällä.
Huollon valmistumista odotellessani minulle jäi muutama tunti aikaa tutustua Nürnbergin kaupunkiin. Nürnberg ei ole selvinnyt toisen maailmansodan tuhoista yhtä hyvin kuin Bamberg, mutta kyllä sielläkin oli mielenkiintoista nähtävää.
Nürnbergin nähtävyyksien katselun jälkeen kävelin takaisin Alpine-liikkeeseen, josta sain auton takaisin n. klo 14:30. Huollon lopullinen hinta oli 629 eur. Tämä ensimmäisen vuoden huolto on aivan perushuolto, jossa vaihdetaan öljyt, öljynsuodatin ja ilmansuodatin. Ei siis kovin kummoinen homma, siihen nähden huoltohinta on aika kova mielestäni.
Nürnbergistä sitten usvaa putkeen, ja kohti Münchenin lentokenttää, jonne Essi oli jo lentänyt. Ajomatka Nürnberg-München oli puolisentoista tuntia.
Münchenistä lähdimme suuntaamaan kohti Bruck an der Grossglocknerstrasse -nimistä paikkaa Itävallan Alpeilla. Sinne ajomatka lentokentältä kesti kolmisen tuntia, ja nyt pääsimme ensimmäistä kertaa ottamaan tuntumaa alppiteihin ja näimme ensimmäiset lumihuippuiset vuoret.
Päivän saldo oli n. 600 km. Majapaikkamme seuraavaksi yöksi oli Thurners -niminen hotelli.
Bruck an der Grossglocknerstrasse oli valikoitunut majapaikaksemme sen takia, kun se on aivan Grossglockner Road -alppitien vierellä. Grossglockner Road on upea alppitie, joka nousee parhaimmillaan n. 2,5 kilometriin. Olen ajanut sen pariin kertaan aiemminkin, mutta sen ajaminen omalla Alpinella olisi hienoa. Tie avautuu talvitauon jälkeen yleensä toukokuun alkupuolella, ja mikäli hyvä tuuri sattuisi kohdalle, niin tie olisi jo avautunut siinä vaiheessa, kun me olisimme siellä.
Tie olikin avattu pari päivää aiemmin 1.5.2023, mutta 2.5. ylhäällä vuoristossa oli tullut niin paljon lunta, että tie oli taas suljettuna 3.5. kun me olimme paikan päällä. Kävimme aamulla ajamassa tien porteilla, josta kerrottiin, että tie saattaa avautua iltapäivällä - tai sitten ei.
Pohdimme hetken suunnitelmaa, edessä olisi vielä pitkä ajomatka Kranjska Goraan, mutta päädyimme ajamaan ensin läheiseen Zell am Seehen. Ajatuksena oli viettää siellä aamupäivä, ja odotella hieman Grossglockner -tien mahdollista avautumista.
Lounas syötiin Zell am Seessä, mutta kun Grossglockner -tie ei ollut vielä avautunut siinä vaiheessa, niin päätimme niellä tappiomme, ja suunnata kohti Kranjska Goraa. Navigaattorissa oli asetuksena välttää pääteitä, mikä johti siihen, että päivän aikana saimme kurvailla lukuisilla mutkaisilla alppiteillä. Alpine oli siis elementissään. Essikin pääsi kokemaan alppiteillä ajamista siihen hyvin soveltuvalla autolla.
Itävallan ja Slovenian välinen raja ylitettiin Villachin eteläpuolella. Rykäys rajan yli oli paikoin kohtuullisen jyrkkää alppitietä - mäen jyrkkyydeksi ilmoitettiin välillä 18 %.
Alkuillasta saavuimme määränpäähämme Kranjska Goraan, jossa tarkoituksena oli viettää 5 yötä. Nautinnollinen ajopäivä!
Ensimmäisenä Slovenia-päivänä tavoitteena oli suunnata autolla Triglav National Park -kansallispuistoon, ja lähteä sieltä vaeltamaan. Triglav National Park on Slovenian ainoa kansallispuisto, mutta se kattaa aika suuren alueen, ja siellä on tarjolla monenlaista vaellusreittiä. Kansallispuistossa sijaitsee myös Slovenian korkein vuori, Mt. Triglav (2.864 m).
Lähdimme aamulla ajamaan alppitietä kohti Vrsic Pass -nimistä 1.611 m korkeudessa sijaitsevaa solaa. Lähtökorkeutemme Kranjska Gorassa oli n. 800 m. Vrsic Pass -sola on Slovenian korkein sola, ja sinne johtava tiellä on yhteensä 50 mutkaa, ja mutkat ovat pääsääntöisesti kohtuullisen tiukkoja.
Vrsic Pass -solaan päästyämme jouduimme toteamaan, että sieltä lähtevillä vaellusreiteillä on vielä niin paljon lunta, että vaeltaminen ei nyt onnistuisi.
Koska emme päässeet vaeltamaan Vrsic Pass -solasta, niin otimme käyttöön suunnitelman B, joka piti sisällään rutkasti lisää autolla ajamista upeilla alppiserpentiineillä. Ensin lähdimme suuntaamaan Vrsic Passin toiselle puolelle, josta löytyi mm. vuolaana virtaava Soca -joki, jonka vesi oli mahtavan turkoosia - ja raikasta.
Toisella puolella solaa päädyimme lopulta pieneen Trentan kylään, josta matka jatkui kohti Italiaa. Taas oli edessä loistavia ajoteitä. Välillä jyrkkyydeksi ilmoitettiin 23 %. Italian puolella pysähdyimme pikaisesti Lago del Predil -järvellä ennen kuin ajoimme Tarvisio -nimiseen kaupunkiin, jossa söimme italialaiset pizzat ennen matkan jatkumista.
Teimme Italian puolella vielä yhden pysähdyksen Lago di Fusine -järvillä. Kiersimme kävellen toisen pienistä Lago di Fusine -järvistä, joka oli varsin kaunis pikku järvi.
Lago di Fusinesta oli lyhyt ajomatka Slovenian puolelle, jossa vielä pikaisesti katsastimme talviurheilusta tutun Planican ja sen legendaarisen lentomäen.
Koska korkeammilla korkeuksilla oli vielä lunta, niin pe 5.5. suuntasimme suosiolla hieman alemmilla korkeuksilla oleville vaellusreiteille.
Ensin ajoimme Pericnik -vesiputouksille (Slap Pericnik), jonne oli vain muutaman minuutin kävelymatka auton parkkipaikalta. Putouksia on kaksi, joista kävimme vain läheisimmällä, isommalla putouksella. Mahtavan näköinen korkea putous, jonka taakse pääsi myös kävelemään. Vesisumua oli runsaasti ilmassa. Hieno paikka!
Sitten ajoimme reilun tunnin verran Bohinj -järven lähellä olevalle vaellusreitille, joka johti Mostnice -putoukselle (Mostniski Slap). Vaellus kesti taukoineen n. 2,5 h, ja kulki kohtuullisen helpossa maastossa puurajan alapuolella.
Tämän jälkeen ajoimme Bled -järven rannoille, jossa oli turisteja kohtuullisen paljon.
Bledin vieressä Lescessä on myös Balkanin alueen ainoa Alpine -jälleenmyyjä, jossa kävimme myös pyörähtämässä pikaisesti.
Uusi päivä ja uudet kujeet - tai ehkä vanhat, sillä tälläkin kertaa vaelsimme katsomaan putouksia. Tämän päivän vaelluksen kohteena oli Martuljekin vesiputoukset (Martuljkov Slap), jonne lähdettiin vaeltamaan Godz Martuljek -nimisestä kylästä. Tälle vaellukselle tuli mittaa vajaa kolme tuntia, ja nousumetrejä kertyi hieman yli 400 metriä. Tällä kertaa reitille mahtui myös hieman hankalammin kuljettavia, köysillä varustettuja osuuksia.
Lounas nautittiin Kranjska Gorassa majoituksessamme Apartma Angelcassa.
Iltapäivällä kävimme vielä pyörähtämässä mm. Kranjska Goran viereisillä pienillä Lake Jasna -tekojärvillä. Kivan näköiset pikku järvet, ja hienot vuorimaisemat taustalla.
Sunnuntaille 7.5. olimme ottaneet tavoitteeksemme löytää vaellusreitti, joka menisi mahdollisimman korkealla, mutta ei niin korkealle, että lumi estäisi vaeltamisen. Kohteeksi valikoitui Lukjna Pass -niminen sola 1.758 m korkeudella. Vaelluksen lähtöpaikka oli Aljazev Dom 1.015 metrissä.
Nyt päästiin jo puurajan yläpuolella, ja maisemat olivat komeita vuorten syleilyssä. Lukjnan sola jäi kuitenkin haaveeksi, kun syvää lunta alkoi tulla jossain vaiheessa vaellusta vastaan. Vaellus jäi parin tunnin mittaiseksi eli noin puoleen siitä, mitä olimme suunnitelleet. Tällä vaelluksella vuorimaisemat olivat kuitenkin koko reissun komeimmat.
Lounas taas Kranjska Gorassa, ja koska päivä oli vasta puolessa, ja sää hyvä, niin päätimme lähteä vielä Itävallan puolelle ajamaan Villach Alpine Road -alppitie. Tämän tien alkuun oli matkaa puolisen tuntia Kranjska Gorasta eli majapaikastamme pääsi kätevästi myös Itävallan puolelle.
Maksullinen Villach Alpine Road nousee n. 1,8 kilometriin. Tie kulkee enimmäkseen puurajan alapuolella eikä ole näkymiltään samaa luokkaa Grossglockner Roadin kanssa, mutta autolla ajamisen näkökulmasta tämäkin tie oli hieno. Mutkia on paljon, niiden tiukkuus vaihtelee, ja mukaan mahtuu sekä hyvin hitaita ja tiukkoja mutkia, että jouhevampia nopeammin ajettavia kurveja. Aiemmin ajamamme Slovenian Vrsic Pass -tien mutkat olivat hyvin tiukkoja ja tien kunto välillä huono, Villach Alpine Road oli tien osalta parempikuntoinen ja autolla ajamisen näkökulmasta mielekkäämpi. Toukokuun alussa molemmilla teillä oli hyvin vähän muita liikkujia.
Maanantaina 8.5. ajoimme Kranjska Gorasta Wieniin tehden matkaa lähinnä moottoriteitä pitkin. Essillä oli iltalento Wienistä kotiin, ja minä jäin sinne kolmen päivän työkonferenssia varten.
Tavaroita meillä oli reissulla matkassa sen verran, että minulla oli rullilla kulkeva käsimatkatavaralaukku, pieni päiväreppu, vaelluskengät, työläppäri, pukupussi työjuttuja varten sekä erillisessä pussukassa työkengät. Essillä oli 38 litran reppu sekä läppäri. Kaikki nämä saatiin pakattua Alpinen kyytiin, ja minä pärjäsin hyvin näillä tavaroilla kahden viikon reissun, Essi puolestaan viikon reissun.
Seuraavat pari päivää menivät Wienissä töiden merkeissä. Tosin kyllä iltaisin ehti kaupunkiin syömään ja pikaisesti nähtävyyksiäkin katselemaan.
Torstaina 11.5. iltapäivällä kun työvelvollisuudet olivat ohi, niin pakkasin taas tavarat autooni, ja suuntasin kohti Prahaa. Ajomatkaa tuli n. 350 km, ja saavuin Prahaan alkuillasta.
Prahassa majoituspaikkana oli minulle entuudestaan tuttu Unitas Hotel. Hieno vanha, kunnostettu rakennus muutaman sadan metrin päässä vanhasta kaupunkista, ja autolle tarjolla lukittu parkkialue rakennuksen sisäpihalla. Kaikki tämä kohtuuhintaan. Suosittelen!
Perjantai 12.5 oli reissun pisin ajopäivä. Mittariin tuli n. 700 km, ja ajelin Prahasta Travemünden satamaan koko päivän. Lähtö oli aamulla puoli yhdeksän maissa, ja Travemündeen saavuin kymmenen aikaan illalla.
Tsekin läpi ajoin moottoritietä. Ajokulttuuri Tsekeissä oli melko aggressiivinen, kanssa-autoilijat roikkuivat aivan takakontissa kiinni, nopeusrajoituksista välittäminen oli vähän niin ja näin jne.. Prahassa ajellessa kiinnitti se myös huomiota, että Alpine tuntui herättävän muissa kulkijoissa paljon huomiota.
Saksan puolella ajelin vain muutaman kymmenen kilometrin matkan moottoriteitä, kunnes vaihdoin navigaattoriin taas asetukseksi pääteiden välttämisen. Tämä muutti jäljellä olleen matka-ajan määränpääksi asetettuun Schweriniin viidestä tunnista seitsemään tuntiin. Noh, näin pääsin näkemään paljon saksalaisia pikkukyliä ja maaseutua. Mikäs siinä Alpinella ajellessa, mutta totuuden nimissä alkuillasta Schweriniin päästyäni ajopäivä alkoi jo tuntua.
Schwerinin lähellä ajoin vielä kolmisenkymmentä kilometriä moottoritietä ja kun liikennettä oli vain vähän, niin pääsin taas hieman kokeilemaan Alpinen vauhtivaroja - parhaimmillaan vauhtia oli 250 km/h mittarin mukaan.
Pohjoisessa Saksassa entisen Itä-Saksan alueella sijaitseva Schwerin vaikutti etukäteen sen verran mielenkiintoiselta paikalta, että olin suunnitellut sinne muutaman tunnin pysähdyksen ennen ajamista Travemünden satamaan. Schwerin paljastui yllättävänkin komeaksi paikaksi. Suomalaiselle tuttua oli se, että paikka oli useamman järven ympäröimä. Kotimaasta poiketen kaupungissa oli myös hieno vanhakaupunki, ja komea linna.
Schwerinistä oli vielä pieni rykäisy Travemündeen. Kurvasin Wismarin kaupungin kautta kohti Priwallia, josta hyvin lyhyt lauttamatka kapean lahden yli kaupunkiin. Siellä pikainen pysähdys ennen ajoa satamaan.
Edessä oli vielä 30 tunnin lauttamatka takaisin Suomeen. Mukava mahdollisuus rentoutua ja levätä.
Oliko mitään järkeä? No ei.
Oliko hieno kokemus? Ehdottomasti.
Parin viikon autoreissu Keski-Eurooppaan oli mainio kokemus, ja samalla tuli hoidettua myös Alpinen huolto. En ollut koskaan aiemmin käynyt Slovenian Alpeilla, ja oli mielenkiintoista nähdä myös tuo Alppien kulma. Toukokuun alussa vuorilla oli vielä sen verran lunta, että korkeammalla olevat vaellukset jäivät tällä kertaa tekemättä. Hienoja maisemia ja mukavia päivävaelluksia saatiin kuitenkin kokea.
Samalla reissulla tuli nähtyä myös muutama itselleni entuudestaan vieras saksalainen kaupunki sekä vierailtua entisestään tutuissa Wienissä ja Prahassa.
Auton mittariin tuli kilometrejä n. 3.500 km, ja kyllä siinä tien päällä sai olla ihan kohtuullisen paljon. Auto toimi koko matkan ajan täysin moitteetta, ja oli upeaa päästä ajamaan omalla Alpinella niihin maisemiin, joihin se on suunniteltukin.
Vaikka Alpinen matkatavarakapasiteetti on varsin vähäinen, niin minun kahden viikon tavarat (ml. töitä varten tarvittu pukupussi ja läppäri) sekä Essin viikon tavarat mahtuivat mainiosti Alpineen.
Hienoja alppiteitä, hienoja vuorimaisemia, mukavia vaelluksia ja upeita putouksia. Loistava kokemus!
10.4.2023
Alpine on nyt takaisin tien päällä kuuden kuukauden talvisäilytyksen jälkeen. Matkustin pääsiäisenä kotiseudulleni noutamaan autoa.
Hollolassa, jossa asustelen, lunta oli n. 20 senttiä pääsiäisen alussa, mutta kotiseudullani Pohjois-Pohjanmaalla, jossa auto oli talvisäilytyksessä, lunta oli vielä 60 cm. Päätiet olivat kuitenkin kuivia ja sulia, joten olin toiveikas sen suhteen, että pystyisin ajamaan kesärenkailla varustetun auton takaisin Hollolaan.
Olin hieman yllättynyt, kun kotipaikaltani lähtevä tie oli edelleen paksun lumen peitossa ja jäinen. Siitä seuraava muutaman sadan metrin mittainen tie puolestaan oli sellaisessa kunnossa, että siinä oli kymmenisen sentin syvyisiä uria, joita reunusti kova panssarijää. Ei ihan ihanteelliset olosuhteet kesärenkaille. Jos nämä tienpätkät selviäisin, niin sitten edessä olisivat sulat tiet.
Yölämpötilat olivat pääsiäisen aikaan reilusti pakkasella, mutta päivällä lämpö kohosi reilusti plussan puolelle. Tämän seurauksena lähitiet olivat liukkaimmillaan pakkasyön jälkeen aamutuimaan, mutta liukkaus väheni hieman päivän mittaan.
Suunnitelmani oli lähteä matkaan pääsiäismaanantaina 10.4, ja onnekseni sain apua ystävälliseltä naapurin mansikanviljelijältä, joka hiekotti kotipaikalta johtavan tien lähtöaamuna minua varten. Tämän ansiosta pito lumisilla/jäisillä osuuksilla parani merkittävästi, ja pääsin ongelmitta kuivemmille teille. Hienoa!
Itse auto lähti käyntiin ongelmitta kuuden kuukauden seisonnan jälkeen, eikä myöskään muita ongelmia auton kanssa ilmennyt. Ilmeisesti CTEKin akkulaturi oli hoitanut tehtävänsä.
Auto on nyt kotipihalla, ja koska sillä alkaa olla ikää vuoden verran, niin kohta on aika teettää siihen ensimmäinen huolto. Lisää siitä seuraavassa päivityksessä.
16.10.2022
Alpine on nyt talvisäilytyksessä, ja ensimmäinen ajokausi on ohi. On aika tehdä yhteenveto vuoden 2022 kokemuksista. Ajokausi alkoi 26.4.2022 kun hain auton Antwerpenistä, ja päättyi 15.10.2022 kun auto meni talvisäilytykseen. Kilometrejä kertyi mittariin 10.127 km, mikä on ihan kohtuullinen saavutus ensimmäisen viiden ja puolen kuukauden aikana.
Juuri mikään ei ole muuttunut ensimmäisen raporttini jälkeen, joka oli kirjoitettu yhden kuukauden ja 3.000 km ajokokemusten perusteella. Tykkään Alpinestani edelleenkin kovasti.
Kuten ajokilometreistäkin voi päätellä, niin olen ajanut paikasta toiseen pidempää reittiä lukuisia kertoja. Mutkapätkät ovat tulleet tutuksi kesän aikana, ja nautin edelleenkin niillä kurvailusta Alpinella.
Aiemmassa raportissani käytin sanoja ketterä ja vaivaton kuvaamaan sitä, miltä A110 tuntuu. Lisäkilometrien myötä noiden ominaisuuksien arvostus on kasvanut edelleen. Huomionarvoista A110:ssä on myös se, että sillä ei tarvitse ajaa erityisen kovaa nauttiakseen ajamisesta. Hienoa!
Käytän Alpinen sport-moodia 95 % ajasta myös muualla kuin mutkapätkillä. Sport-moodilla autossa on mukavammat äänet, ja se reagoi paremmin kaasuun kuin normal-moodilla. Auto käyttää myös yleensä hieman pienempiä vaihteita ja korkeampia kierroksia sport-moodilla.
Alpine on ensimmäinen ei-manuaalivaihteinen autoni, mutta ennakkoluulojeni vastaisesti olen nauttinut myös sen automatisoidusta kaksoiskytkinvaihteistosta. Aina kun haluan nauttia ajamisesta mutkapätkillä käytän kuitenkin manuaali-moodia, jolloin voin käyttää vaihtamiseen ratin takana olevia vaihdeläpysköjä.
Vaihdevipujen tuntuma on hyvä ja jämäkkä. Vivut ovat asennettu kiinteästi ratin taakse eli ne eivät liiku ratin liikkeiden mukaan. Joissain tilanteissa olisi hyvä, jos vivut olisivat alaosastaan pidemmät, jolloin niihin olisi helpompi ylettyä. Brittiläinen A110-osiin erikoistunut Life 110 valmistaa kivan näköisiä pidempiä vaihdevipuja, joilla tämä ongelma luultavasti ratkeaisi kätevästi.
Alpine on kerännyt yllättävän paljon huomioita kanssaihmisiltä. Vieraat ihmiset ovat tulleet useampaan kertaan juttelemaan minulle, kehumaan autoa - tai ihmettelemään, että mikä ihmeen härveli on kyseessä. Tämä on hieman hämmentävää kun keskivertosuomalaiset eivät varsinaisesti ole tunnettuja ulospäinsuuntautuneisuudesta tai positiivisen palautteen antamisesta.
Yksi syy Alpinen saamaan huomioon lienee se, että useimmat eivät ole koskaan nähneet kyseistä automallia. Kun toin auton Suomeen huhtikuun 2022 lopussa, niin se oli toinen uuden mallin A110 Suomessa. Kesällä 2022 Suomeen tuli kolmaskin yksilö, eli auto on edelleenkin melkoinen harvinaisuus näillä leveysasteilla. Ensimmäinen Suomeen tuotu A110 on harmaa vuoden 2019 yksilö, ja majailee Helsingissä. Minun autoni kotipaikka on Hollolassa, ja kyseessä siis Alpine Blue -värinen vm. 2022 yksilö. Kesällä 2022 maahantuotu auto on myöskin sininen, mutta tummemman sävyinen Abyss Blue -värinen. Se on vm. 2021 ja käsittääkseni jossain päin Turun seudulla.
Kesällä 2022 osallistuin muutamaan autotapahtumaan. Tuusulassa säännöllisesti järjestettävään Sportscar Breakfast Club -tapahtumaan osallistuin kaksi kertaa kesän aikana. Se on mukavan epämuodollinen urheiluautojen kokoontuminen Hotelli Gustavelundin pihalla Tuusulassa.
Kesän tapahtumiin kuului myös vierailu pienessä ranskalaisten autojen kokoontumisessa Lahdessa kesän alussa. Elokuun lopussa oli vuorossa osallistuminen Urheiluautoilijat Luukin Kartanolla -tapahtumaan Espoossa. Tämä oli n. 70 auton tapahtuma, ja suureksi yllätyksekseni Alpine palkittiin tapahtumassa urheiluautoluokan hopeapalkinnolla.
Alpine on ollut minulla päivittäisessä käytössä, eikä sen kanssa ole ollut merkittäviä ongelmia käytännön elämässä. Toki auton tavara- ja säilytystilat ovat vähäiset, ja näkyvyys takaikkunasta huono, mutta nuokaan seikat eivät ole häirinneet minua millään tavalla.
Vaikka auto on matala, niin siihen on yllättävän helppo istua sisälle ja nousta siitä ylös. Sabeltin kuppi-istuimet näyttävät epämukavilta, mutta ovat miellyttävät istua. Auton maavara ei myöskään ole niin matala kuin voisi kuvitella.
Onko autossa sitten jotain sellaisia asioita, joista en tykkää? Hyvin vähän, ja nekin varsin mitättömiä juttuja. Yksi asia on auton tuuletusjärjestelmä. Keskikonsolin tuuletusventtiili on täysin kiinteä, eli siitä tulevan tuuletuksen voimakkuutta tai suuntaa ei voi säätää mitenkään. Kojetaulun päissä olevien venttilien suuntaa voi sentään säätää, mutta ei voimakkuutta niissäkään. Aika hölmöä minusta!
Ensimmäisessä raportissani kirjoitin, että Alpinen uudistettu multimediajärjestelmä on riittävän nopea. Tässä asiassa mieli on hieman muuttunut. Käytän pääasiassa Android Autoa, ja sen kanssa ei ole mitään ongelmia. Auton omien multimediaominaisuuksien käyttö on kuitenkin hieman takkuista järjestelmän hitaan reagoinnin takia.
Toinen maininnan arvoinen seikka on radion kuuluvuus. Käytän radiota hyvin harvoin, mutta vaikuttaa siltä, että sen kuuluvuus ei ole kovin hyvä joissain tilanteissa.
Alpinen lisävarusteisen Focal-audiojärjestelmän äänenlaatu on kohtuullisen hyvä, mutta sanoisin että toisen autoni, eli vm. 2019 Fiesta ST:n B&O audion äänenlaatu on hieman parempi kuin Alpinessa.
Ainoa varsinainen ongelma auton kanssa on ollut Alpine-telemetrian pienet kummallisuudet. Aina kun telemetrian käynnistää, niin ruudulle ilmestyy ilmoitus, joka kehottaa käynnistämään auton telemetriajärjestelmän asetusten viimeistelemiseksi. Joskus tuo ilmoitus häviää itsekseen pienen hetken kuluttua, mutta joskus koko multimediajärjestelmä on uudelleenkäynnistettävä, jotta telemetrian saa toimimaan.
Yhteenvetona tykkään autosta paljon eikä minulla ole ollut mitään merkittäviä ongelmia sen kanssa.
Auto on nyt talvisäilytyksessä kotipaikkakunnallani Pohjois-Pohjanmaalla n. 400 km päässä asuinpaikastani. Olen ostanut CTEK MXS 5.0 -akkulaturin, joka on kytkettynä auton akkuun talven ajaksi. Toiveena on, että Alpine käynnistyy ongelmitta keväällä 2023 kun on aika aloittaa uusi ajokausi.
22.5.2022
Auton sisäänajo on nyt melkein suoritettu, ja tässä on joitain ensivaikutelmia autosta kuukauden omistamisen jälkeen. Ensimmäiset kilometrit ovat sisältäneet monenlaista ajoa tylsistä moottoritiepätkistä kaupunkiajon kautta mukaviin mutkapätkiin.
Ketterä ja vaivaton olisivat ne kaksi sanaa, jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni A110:stä. Alpinen keveys on sellainen asia, joka on varsin läpitunkeva. Sillä on positiivinen vaikutus niin moneen asiaan, ja myös ketteryys on yksi keveyden mahdollistamista asioista. Ketteryydellä tarkoitan tässä yhteydessä notkeaa kääntymistä, ja taipumista mutkiin.
Vaikka A110 ei olekaan erityisen tehokas auto, niin sen teho-painosuhde on varsin mainio - tämä liittyy siihen vaivattomuuteen. A110 kiihtyy, pysähtyy ja taipuu mutkiin vaivattomasti. Tämäkin hyvin pitkälti keveysliitännäinen asia.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että minun vertailukohtani eivät ole niinkään muut urheiluautot, sillä en ole koskaan omistanut tai edes ajanut vaikkapa Lotus Elisea tai Porsche Caymania. Sen sijaan lähimmät vertailukohtani ovat lähinnä aiemmin omistamani hot hatchit. Olen omistanut aiemmin mm. seuraavia autoja, Fiesta ST, Megane RS 265 Trophy, Abarth 500 esseesse ja Alfa 147 GTA.
Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että ajelu mutkaisilla asfalttipätkillä A110:llä on nautinnollista. Nyt myös ymmärrän useiden autotoimittajien toteamuksen siitä, että A110:llä ei tarvitse ajaa älyttömiä nopeuksia nauttiakseen ajamisesta. Tuntuu kuin Alpine aistisi mitä haluat siltä ja tekee mitä haluat - kyllä - vaivattomasti.
A110 ohjaustuntuma mutkapätkillä on mainio. Ohjaus ei ole kovin raskas, mutta välittää hyvin tien tuntemukset ohjauspyörään. Myös jarrutustuntuma on mainio, ja jarrutehon säätely on helppoa. En valinnut lisävarusteena saatavilla olevia isompia jarruja autooni, mutta ainakaan toistaiseksi en ole katunut sitä päätöstä ollenkaan. Vakiojarrut vaikuttavat oikein passeleilta minun käyttööni.
Alpinen jousitus on jopa yllättävän pehmeä. Mikä on hyvä asia. Auton keveyden ansiosta jousien ei tarvitse kantaa kovin paljoa painoa, minkä takia niistä ei tarvitse tehdä kovin jäykkiä eikä jousituksen tarvitse muistuttaa kivirekeä. Mutkapätkillä A110 tanssii erinomaisesti tien mukaan, ja toisaalta on päivittäisessä ajossa varsin mukava. Mainiota!
Se mikä puolestaan ei kuulu A110:n vahvuuksiin, on moottoritieajo. Alpine ei ole mikään maailman vakain auton moottoritienopeuksilla, vaan se on hieman levoton ajettava noissa tilanteissa. Erityisesti keula tuntuu hieman rauhattomalta moottoritiellä mihin vaikuttanee keskimoottorisen auton painojakauma. Yleisesti ottaen levottomat moottoritieominaisuudet lienevät keveyden haittapuolia.
A110 on minun päivittäinen ajokkini keväästä syksyyn mistä tietysti herää kysymys, että miten sillä pärjää päivittäisessä ajossa?
Lyhyt vastaus tuohon kysymykseen on, että monessa suhteessa yllättävänkin hyvin, mutta toisaalta joissain asioissa olisi kyllä parannettavaakin.
Auto on melko matala, mutta astuminen sisään ja ulos on kohtuullisen vaivatonta. Sabeltin kuppi-istuimillekin on yllättävän helppo istahtaa, ja penkit ovat myös pehmeämmät kuin etukäteen arvelin. Istumissa voisi itse asiassa olla jopa hieman enemmän ristiselän tukea. Kaikenkaikkiaan istuimet ovat mukavammat kuin ennakoin.
Vaikka ainoa säätö istuimissa on siirtomahdollisuus eteen/taakse, niin saan autossa mukavan ajoasennon. Olen pitkä ja laiha tyyppi (191 cm / 80 kg), ja istuin on ennakkoon asetettu alimpaan asentoonsa. Ohjauspyörässä on sekä pituus- että etäisyyssäätö, mikä auttaa saamaan ratin riittävän lähelle.
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, että saisiko minua 30 cm lyhyempi tytärpuoleni mukavan ajoasennon itselleen, mutta tämä huoli taisi olla turha. Tyttö on ajanut autolla kerran ja kertoi, että ajoasento ja myös näkyvyys ulos oli hyvä.
Niin se näkyvyys. No, takaikkuna on pikkuriikkinen eikä siitä näe paljoakaan, mutta muuten näkyvyys autosta ulos on yllättävänkin hyvä.
Alpinen multimediajärjestelmä päivitettiin 2022 vuosimalliin, ja se on aivan passeli systeemi. Aiempien vuosimallien multimediajärjestelmä on saanut paljon kritiikkiä auton omistajilta, mutta uusi systeemi, jossa on mm. Android Auto ja Apple CarPlay toimii ainakin minun mielestäni mainiosti. Koska en ole käyttänyt aiempien vuosimallien systeemiä, niin minun on kuitenkin vaikea verrata, että miten iso parannus se on verrattuna vanhaan.
Minä käytän järjestelmää enimmäkseen Android Auton kautta, ja sehän toimii samalla tavalla kuin muissakin autoissa. Auton oman systeemin toiminnallisuudet ovat minusta pääsääntöisesti loogisia ja nopeita.
Säilytystilan puute ei ollut millään tavalla yllätys eikä se ole juurikaan häirinnyt minua. Jossain vaiheessa Alpine vaihtoi sisustan verhoilumateriaaleja siten, että uudemmissa autoissa mikään velcro-teippi ei enää pysy kiinni materiaalissa. Tämä hankaloittaa sopivien säilytyssysteemien hankintaa.
Rajatusta budjetista johtuen jouduin jättämään joitain mielenkiintoisia lisävarusteita valitsematta. Ainakaan toistaiseksi valinnat eivät kuitenkaan ole kaduttaneet.
Yksi varuste johon investoin oli Alpine Blue -ulkoväri, joka osoittautui luonnossa vielä hienommaksi kuin kuvissa. Erinomaista!
Varusteiden suhteen suurin pelkoni liittyi siihen, että autooni ei tullut urheilupakoputkistoa. Koska en ole kuullut urheilupakoputkistoa luonnossa, niin en voi kunnolla verrata sitä ja vakioputkistoa. Vakioputkiston osalta voin kuitenkin sanoa, että se kuulostaa oikein mainiolta minun korviini.
Vakioputkisto pitää mukavaa pauketta alaspäin vaihtaessa, ja kaasua hellitettäessä sport-moodissa. Korvan vieressä oleva moottori pitää myös kivaa suhinaa reippaammassa kiihdytyksessä. Urheiluputkiston äänet saattavat olla vielä rouheammat, mutta myös vakioputkisto korostaa ajonautintoa mukavasti.
Mikäli minulla olisi ollut enemmän budjettia, niin olisin valinnut myös kevyimmät Fuchs -vanteet, ja niiden mukana tulevat isommat jarrut. Kuten aiemmin totesin, niin vakiojarruissa on hyvä jarrutuntuma, ja tehoakin tuntuu riittävän. En siis kaipaa isompia jarruja ollenkaan.
Fuchs -vanteet olisivat olleet kivat, mutta eipä oman autoni Serac -vanteetkaan ole hullummat. Saa nähdä tuleeko kuitenkin joskus hamassa tulevaisuudessa hankittua jotkut tarvikevanteet alle.
Ainoa ongelma toistaiseksi on ollut pienet hankaluudet Alpine telemetrian kanssa. Telemetria on lisävaruste, ja alkuun sitä ei löytynyt ollenkaan multimediajärjestelmän sovellukset-valikosta, jossa sen olisi pitänyt olla.
Auton hakumatkan aikana telemetria ilmestyi valikkoon, mutta se näytti vain kehotusta käynnistää auto uudelleen asennuksen loppunsaattamiseksi. Kotiin päästyäni telemetria alkoi sitten yhtäkkiä toimimaan.
Valitettavasti sama auton käynnistysviesti ilmestyy edelleenkin aika usein, tosin se häviää itsekseen hetken kuluttua. Joku bugi siellä taitaa olla.
Jotta tämä raportti päättyisi positiviseen sävyyn, niin loppuun tarinaa Tuusulassa järjestetystä Sportscar Breakfast Club -tapahtumasta, jossa kävin toukokuun lopulla. Tapahtuma oli leppoisa urheiluautojen kokoontuminen, ja vaikka paikalla oli useita Ferrareita, pari Lamborghinia, ja muita eksoottisia kulkineita, niin Alpine keräsi kohtuullisesti huomiota tapahtumassa. Uteliaisuus Alpinea kohtaan on toki ymmärrettävää kun useimmat paikallaolijat eivät olleet aiemmin nähneet uuden sukupolven A110-mallia, kun niitä on nyt tiettävästi kaksi yksilöä Suomessa.
