MINUN ABARTH 500

Idea

Abarth : Minun Abarth 500: 5.4.2009
Ennen Abarthia omistin saman konsernin toisen merkin auton eli Alfa 147 GTA:n. Minulla on ollut tapana vaihtaa autoa n. 3 vuoden välein ja GTA:n kohdalla oli tarkoitus noudattaa samaa suunnitelmaa. GTA:n korvaajan miettiminen aloitettiin hyvissä ajoin keväällä 2008 eli n. vuotta ennen suunniteltua vaihtoaikaa.

Vanha Alfa 147 GTA:ni

Kokemukset GTA:sta olivat varsin positiivisia ja siksipä harkitsin sen korvaamista samalla merkillä. Valitettavasti Alfan tarjonta ei tällä kertaa vastannut kysyntää eli en löytänyt Alfalta sellaista mallia, jolla olisin halunnut GTA:n korvata...ainakaan ennen kuin Alfa Mito -malllista tulisi tarjolle GTA -versio. Niinpä katseet oli käännettävä muualle.

Vaihtoehtoja etsiessäni kävin koeajamassa mm. Golf R32:n sekä Focus ST:n, mutta kumpikaan ei jättänyt sielun sopukoihin sellaista jälkeä, että osto olisi tullut ajankohtaiseksi. Lotus Elise puolestaan olisi ollut sellainen peli, että mielelläni sellaisen olisin nähnyt omassa parkkiruudussani ja harkitsin pitkään sellaisen tuomista Keski-Euroopasta. Loppujen lopuksi Elisen hankinnan houkuttelevuutta heikensivät mm. niiden edelleen kalliihkot hinnat sekä oletettavasti korkeat verot kohtuullisen tuoreiden yksilöiden osalta. Lisäksi kustannuspuolella iso juttu olisi se, että Elisen talviominaisuuksien puutteiden takia olisi tarve ostaa erillinen talviauto, mikä ei vaikuttanut järkevältä vaihtoehdolta.

Elisen jälkeen katse käännettiin Porsche Boxsteriin ja erityisesti v. 2003 esiteltyyn uudistettuun malliin, jossa olisi mm. lasinen lämmitettävä takaikkuna ja oletettavasti talvi-ominaisuudetkin olisivat kohtuulliset. Tuoreempien Boxstereiden hinnoittelu Keski-Euroopassa ja Suomen korkeat verot Porscheille tekivät kuitenkin tästäkin vaihtoehdosta taloudellisesti ei niin järkevän. Boxster ei kuitenkaan ollut huono vaihtoehto.

Saksalais-englantilainen BMW Minikin kävi mielessä mm. kehuttujen ajo-ominaisuuksien ansiosta. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin auton sisustusta hyvin tärkeänä, koska siellä kuitenkin vietetään suurin osa auton kanssa yhteisestä ajasta. Valitettavasti Minin retro-sisusta on minusta sellainen, jossa en tuntenut viihtyväni enkä oikeastaan kovin vakavasti harkinnut Minin ostamista vaikka John Cooper Works -versio voisikin olla kiva peli joiltain osin.

Onneksi kuitenkin Fiat oli herättänyt henkiin Abarthin ja esitteli Fiat 500 -mallista sopivasti piristetyn Abarth -version. Ennen Abarth 500:n esittelyä sitkeät huhut väittivät, että autoon olisi tulossa jopa 180 hv kone, minkä ansiosta olisi luvassa pikkuautolle riittävä teho-painosuhde. Pieni pettymys oli kun auton esittely paljasti, että tehoa olisikin vain 135 hv. GTA:ssani oli 250 hv ja painoa n. 1.400 kg ja sen jälkeen Abarthin teholukemat kuulostivat pienehköiltä. Noh, onneksi auto vaikutti muuten mielenkiintoiselta ja kun tiedossa oli, että hieman tehokkaampikin versio olisi luvassa niin kiinnostus pysyi sopivasti yllä.

Abarth 500

Syksyn 2008 aikana alkoi hiljalleen kirkastua ajatus siitä, että Abarth 500 tulisi olemaan seuraava autoni. Abarthilla ei kuitenkaan ollut Suomessa maahantuontia, joten ensi käden kokemusta autosta ei ollut mahdollista saada. Soitto Fiat -maahantuojalle varmisti sen, että virallista Abarth -maahantuontia ei ollut ihan vähään aikaan suunnitteillakaan. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään este auton hankinnalle sillä kyllähän tietoa autosta oli saatavilla ja tavallista Fiat 500 -mallia koeajamalla sai jotain käsitystä siitä voisiko noin pienen auton kanssa pystyä elämään.

Tammikuussa 2009 laitoin GTA:ni myyntiin ja ryhdyin myös pyytämään tarjouksia useiden eri maiden Abarth -jälleenmyyjiltä. Käytettyjen autojen hintojen voimakas lasku ja talouteen iskenyt lama vaikuttivat GTA:n myyntimahdollisuuksiin, mutta n. kahden ja puolen kuukauden jälkeen maaliskuun loppupuolella GTA oli myyty ja oli aika ryhtyä tuumasta toimeen Abarthin hankinnan suhteen. Tästä lisää otsikon Auton hankinta ja tuonti -alla.