MINUN ABARTH 500

Kokemuksia


Minun Abarth 500: Kokemuksia: 24.7.2011

Bella Italia 2011

Heinäkuussa oli taas aika vierailla perinteisessä italialaisten ajoneuvojen kokoontumisessa Bella Italiassa Tammelassa. Tänä vuonna ilahdutti erityisesti hieman eksoottisemman kaluston edellisvuosia laajempi osanotto. Ferrareita taisi olla paikalla kymmenkunta ja päälle mukavasti Maserati-osastoa kruununaan Maserati Bora. Tämän lisäksi paikalla oli myös Suomen oloissa ja muuallakin eksoottiset Lamborghini Urraco ja Iso Rivolta Lele. Myös minun entinen Alfa 147 GTA:ni oli tällä kertaa paikalla uuden omistajansa paikalle tuomana. 

Alla muutama kuva tapahtumasta. Isompikokoinen versio kuvista aukeaa klikkaamalla kuvaa.

Bella Italia 2011 - yleiskuva

Yleiskuvaa Bella Italia 2011 -tapahtumasta.


Bella Italia 2011 - Maserati Bora

Maserati-osaston kruununa komeili Maserati Bora.


Bella Italia 2011 - Iso Rivolta Lele

Iso Rivolta Lele. Tälläistä ei ollutkaan ennen luonnossa tullut nähtyä.


Bella Italia 2011 - Lamborghini Urraco

Lamborghini Urraco, tämäkin hyvin eksoottinen näky Suomessa.


Bella Italia 2011 - Alfa-rivistöä
Alfa Romeo -rivistöä.


Bella Italia 2011 - Fiat 850 Coupe
Nätti Fiat 850 Coupe.


Bella Italia 2011 - Abarth 500
Oma Abarthini vietti aikaansa sulassa sovussa vanhempien Fiatien kanssa. Taustalla myös toinen Abarth 500 esseesse, kyseessä sama auto kuin edellisen vuoden tapahtumassakin.


 


Minun Abarth 500: Kokemuksia: 19.2.2011

Talvitunnelmia 2010/2011

Rapea ja luminen pakkastalvi on käynnissä ja Abarth on selvinnyt tästäkin talvesta toistaiseksi hyvin. Kovillakaan pakkasilla ei ole ollut mitään ongelmia käynnistyvyydessä - tosin vilpoisiahan nuo kylmän kelin liikkeelle lähdöt ovat kun autossa ei ole moottorin/sisätilan lämmitintä. Edellistalvena vaivannut vaihteensiirron jäykistyminen yli -15 asteen pakkasilla on helpottanut, mutta ei kuitenkaan poistunut kokonaan. Tällä viikolla kylmin liikkeellelähtö oli n. -30 asteessa ja noissa lämpötiloissa vaihteensiirto on aluksi jäykkä, mutta nyt vaihtaminen onnistuu kuitenkin yhdellä kädellä kun edellistalvena saattoi joutua käyttämään kahta kättä yli -20 asteen pakkasilla. Ehkä tuo vaihteensiirto on vaan vaatinut hieman sisäänajoa notkistuakseen. 

Kilometrejä Abarthin mittariin ei ole kertynyt kovin huimaa vauhtia kun tällä hetkellä mittarissa on n. 11,5 tkm.

Ensimmäinen varsinainen vikakin autoon on ilmestynyt talven aikana kun jäähdysnestettä on joutunut välillä lisäämään kun sen määrä on hiljalleen vähentynyt. Tämä ongelma antoi samalla mahdollisuuden testata paikallisen uuden Fiat-merkkiliikkeen eli Mega-Auton takuukorjauspuolen toimivuutta ja hyvinhän tuo tuntui pelittävän vaikkakin vian korjaaminen vaati kaksi käyntiä huollossa kun ensimmäisellä kerralla vika vain diagnosoitiin, mutta ei vielä korjattu kun sopivaa osaa ei löytynyt hyllystä. Sopiva osa oli vesipumppu, joka vaihdettiin toisella käynnillä koska jäähdytysnestettä kuulemma tihkui vesipumpun juuresta.

Abarth 500 moottoritila

Uusi vesipumppu vaihdettiin takuuseen jäähdytysnesteen vuotamisen takia.

 


Minun Abarth 500: Kokemuksia: 13.9.2010b

Bella Italia 2010

Perinteisessä italialaisten ajoneuvojen kokoontumisessa Bella Italiassa tuli tänäkin vuonna vierailtua. Jälleen oli tarjolla hyvä mahdollisuus nähdä monipuolista italialaiskalustoa mukavan miljöön keskellä Tammelan Kartanolla. Ferraristit olivat tänä vuonna erityisen aktiivisesti paikalla. Minun Abarthini pääsi myös Iltalehden juttuun tapahtuman yhteydessä.

Alla muutama otos tapahtumasta. Isompikokoinen versio kuvista aukeaa klikkaamalla kuvaa.


Pienten Abarthien/Fiatien rivistöä.


Paikalla oli myös Fiat Dino. Vieressä toinen harvinaisempi minulle tuntematon Fiat-malli.


Abarthini sai seuraa kun paikalle saapui toinenkin Abarth 500 esseesse. Tämän harmaatuonti-Abarthin omistaja oli tullut Tampereelta.


Tapahtuman vanhin Fiat. Tarkempi malli minulle tuntematon.

 

Minun Abarth 500: Kokemuksia: 13.9.2010

Ensimmäinen vuosi - 8.800 km


Abarth vielä uutuuttaan kiiltävänä toukokuussa 2009.

Ensimmäinen vuosi Abarthin omistajana tuli täyteen 18.5.2010 ja siinä vaiheessa kilometrejä oli kertynyt mittariin n. 8.800 km eli aika rauhalliseen tahtiin. Alla on yhteenvetoa ensimmäisen vuoden kokemuksista.

Käyttökokemukset:

Hauskaa on ollut. Auton suorituskyky on erityisesti kokoonsa nähden hyvä ja auto on pieni ja ketterä. Siinä on yhdistelmä, josta seuraa lystikkäitä kokemuksia.

Abarthin suorituskyky riittää myös moottoritienopeuksilla ja sitkeys/ohituskiihtyvyys on yllättävänkin hyvä. Pienen turbomoottorin heikkoutena on vääntö alle parin tonnin kierroksilla ennen kuin turbo herää henkiin, mutta kunhan turbo on saatu hereillä niin sitten lysti alkaa.

Auto on pienen koon ansiosta ketterä ajettava ja jotenkin sillä ajelu vaan tuntuu hauskalta. Jousitus on jämäkkä ja urheilullinen, mutta valitettavasti iskunvaimentimien/jousien viritykset eivät ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla sillä kyyti on pomppuista tietyissä olosuhteissa. Lyhyellä akselivälillä on varmasti osuutta tähän asiaan. Mikäli autoon jotain parannuksia ajattelisi niin laadukas säädettävä alustasarja olisi minulla ykkösenä ostolistalla. Sen avulla pomputusilmiötä voisi saada helpotettua.

Talviajossa lyhyt akseliväli ja leveät kitkarenkaat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä ja tästä on joissain tilanteissa seurauksena levotonta ajokäytöstä. Hyvin tuolla kuitenkin pärjää talvellakin kunhan tiedostaa pikkuautomaisuudesta johtuvat pienet puutteet. Lisää tarinaa talvikokemuksista löytyy tuolta.

Sisätilojen osalta takatilat ovat niukat eikä takapenkillä huvittaisi pitkiä aikoja matkustella. Perheen 12-v tyttö mahtuu kuitenkin kohtuullisesti taakse istumaan. Etutiloissa ei ole valittamista ja tällainen 191 cm pitkä hujoppi mahtuu hyvin istumaan Abarthissa. Ajoasento on varsin korkea ja näkyvyys autosta on hyvä. Tällaiselle lyhytkätiselle huonona puolena ajoasennossa on ratista puuttuva pituussäätö. Mukava plussa on puolestaan käteen sopivasti asettuva vaihdekeppi.

Varusteita autossa on pikkuautoksi runsaasti kuten automaatti-ilmastointi, bluetooth-yhteys kännykälle jne.

Kojelauta on mukavan persoonallinen.

Muiden ihmisten suhtautuminen Abarthiin pääsääntöisesti positiivinen ja utelias. Aika usein ihmiset tuntuvat ihmettelevän Abarthin merkkejä eri puolilla autoa - monille Abarthin skorpioni-logo on täysin vieras. Välillä tulee puolestaan vastaan sellaisia ihmisiä, joilla on muistoja vanhoista Abartheista. Auton ulkomuodosta on ilmeisesti vaikea olla pitämättä ihmisten kommenteista päätellen. Toki tien päällä aina välillä jonkun Audi/BMW-kuskin päässä höyryää kun omalla jätillään ei ehdikään kiilaamaan tuollaisen pikku kirpun eteen.

Vikalista:

Vikalista on lyhyt, koska varsinaisia vikoja ei ole oikeastaan esiintynyt koko vuonna.

Pari ulkoista autosta johtumatonta ongelmaa on kuitenkin ollut. Ensinnäkin aika pian auton ostamisen jälkeen toinen henkilö törmäsi Abarthin takapuskuriin parkkialueella ja tästä johtuen takapuskuri jouduttiin maalauttamaan uudelleen. Myös pieni kiveniskemä tuulilasissa jouduttiin korjauttamaan autolasiliikkeessä.

Näiden lisäksi Blue&Me -soitin ei ole aina suostunut soittamaan mp3-musiikkia joiltain muistitikuilta ja tämän korjaamiseksi olen joutunut kerran irroittamaan akun kaapelin järjestelmän resetoimiseksi. Tämän jälkeen homma on pelittänyt.

Viimeinen mainitsemisen arvoinen asia on vaihteensiirron jäykkyys kylmäkäynnistyksen jälkeen  yli -15C pakkasilla. Liekö vaihteistoöljyt liian jäykkiä Suomen olosuhteisiin?

Kustannukset:

Kustannuksia on aiheuttanut lähinnä bensan tankkaaminen kun korjausta vaativia vikoja ei ole ollut eikä määräaikaishuoltojakaan ole vielä ollut ohjelmassa. Keskimääräinen bensankulutus ajotietokoneen mukaan on ollut 7,6 l/100 km sekalaisessa ajossa, joka painottuu lyhyisiin ajomatkoihin. Todellisia kulutuslukemia en ole jaksanut laskea missään vaiheessa.

Talvirenkaiden hankkiminen on ollut polttoaineen lisäksi ainoa auton käyttökuluerä ensimmäisenä vuonna.

Yhteenveto:

Persoonallinen ja positiivinen auto, hauskoja hetkiä, ei mainittavia vikoja, edullisia kilometrejä - kaiken kaikkiaan pienistä puutteista huolimatta mukava paketti.

Ei muuta kuin lisää kilometrejä!


 


Minun Abarth 500: Kokemuksia: 22.5.2010

Talvikokemuksia


Abarth aurinkoisena pakkaspäivänä talvella 2010.

Ensimmäinen talvi Abarthilla on nyt takana, joten talviolosuhteissa pärjäämisestä on sen verran kokemuksia, että auton talviominaisuuksista voi kertoa jo hieman enemmän. Ohessa hieman yhteenvetoa muutamasta talveen liittyvästä asiasta:

Ajo-ominaisuudet talvella:

Talviolosuhteissa Abarthin lyhyt akseliväli aiheuttaa pientä levottomuutta auton käyttäytymisessä joissain olosuhteissa. Esim. ajokaistojen välisten lumipolanteiden ylittäminen on tuollainen tilanne. Levottomaan käyttäytymiseen vaikuttaa myös korealaiset Nexen -kitkarenkaat, mutta renkaiden vaikutusta on vaikea arvioida kun ei ole kokemuksia esim. kunnon nastarenkaista samalla autolla talviolosuhteissa.

Lämpiävyys ja käynnistyvyys:

Edellistalvi oli sen verran lämmin, että lähdin optimistisin mielen tähänkin talveen vaikka Abarthissa ei ollutkaan erillistä moottorinlämmitintä. Talvesta 2009/10 tuli kuitenkin normaalia kylmempi, joten kylmiä talvistartteja tuli aika paljon. Pakkaslukemat pyörivät pääsääntöisesti -15C--25C paikkeilla parin kuukauden ajan joulu-helmikuussa ja myöhemminkin oli kohtuullisia pakkasia täällä Lahden seudulla. Noissa olosuhteissa auto käynnistyi joka kerta moitteitta. Raikkaita nuo pakkaskäynnistykset kylläkin ovat kun on aiemmin tottunut erilliseen moottorin- ja sisälämmittimeen.

Lämpiävyyden suhteen auto on mielestäni suhteellisen normaali. Kovimmilla yli -20C pakkasilla ehkä huomaa pikkuautomaisuuden siitä, että lämmityssuuttimia esim. jalkatiloihin on vähänlaisesti ja lämpö ei jakaudu ihan tasaisesti. Ei autossa ole palella kuitenkaan ole tarvinnut ja kyllä se siitä aina on lämmennyt. Penkinlämmittimien puute on lisännyt raikkauden tunnetta kylmäkäynnistyksissä.

Renkaat:

Talvirenkaina autossa on ollut Nexen -merkkiset korealaiset kitkarenkaat. Kovilla, kuivilla pakkaskeleillä, joita viime talvena oli paljon, renkaiden pito on ollut hyvä. Myös pienemmillä pakkasilla lumisissa olosuhteissa pito on ollut kohtuullinen. Pehmeämmille pohjoismaalaistyyppisille kitkoille tai nastarenkaille kovaseoksiset Nexenit eivät kuitenkaan pärjää talviolosuhteissa ja erityisesti jäisissä olosuhteissa pito on heikko. Kaiken kaikkiaan Nexenin rinkuloilla on kyllä pärjännyt kun tiedostaa renkaan puutteet ja kun kilometrejä autoon ei ole niin paljon tullut ja ajo on ollut pääasiassa lyhyehköä matkaa. Enemmän ajavalle noita renkaita ei voi kyllä suositella.

Viat:

Mitään vikoja talvella ei ole ilmennyt, mutta yksi mielenkiintoinen ominaisuus on tullut vastaan. Tämä on vaihteensiirron jäykistyminen kovilla pakkasilla. Pientä jäykistymistä on havaittavissa n. -10C pakkasasteista alkaen ja -15C lämpötiloissa vaihdekeppiä saa vääntää jo reilummin jos meinaa vaihteita saada silmään. Parinkympin tuolla puolen keppiä joutuu vispaamaan kahdella kädellä kylmäkäynnistyksen jälkeen. Kunhan auto lämpiää muutenkin niin vaihdevivun vääntelykin kyllä helpottuu samalla. Lieneekö vaihteistoöljyt liian jäykkiä Suomen talviolosuhteisiin?

Kuten sanottua niin varsinaiselle vikalistalle ei ole edelleenkään ilmennyt mitään eli ajokilometrit ovat olleet varsin ongelmattomia. Ei muuta kuin lisää ajoa!

Yhteenvetona Abarthin talviominaisuuksista voisi sanoa, että ei autolla mitään vuoden talviauto-palkintoa voitettaisi, mutta toisaalta aivan passelisti tuolla pärjää siinä missä monella muullakin autolla.

 
Minun Abarth 500: Kokemuksia: 2.1.2010

Talvivarustelua

Abarth talviasussaan kotipihalla.

Talven lähestyessä oli aika miettiä auton talvivarustelua eli talvirenkaita sekä moottorin ja sisätilan lämmitystä. Minulla oli autoon talvivanteiksi varatut esseesse-paketin 17" vanteet varustettuna Michelinin kesärenkailla. Misukan kesärenkaat myin pois ja ryhdyin etsimään talvirenkaita hyvissä ajoin. Rengaskoko 205/40/17" aiheutti kuitenkin melkoisia haasteita talvirenkaiden löytymisen osalta. Tuossa koossa kun ei mikään merkki valmista nastarenkaita tai pohjoismaisiin oloihin tarkoitettuja kitkarenkaita.

Kovaseoksisia ns. Keski-Euroopan kitkarenkaita löytyi tuossa koossa merkkivalmistajien osalta Pirelliltä ja Bridgestonelta sekä parilta halpisvalmistajalta. Pirellin kitkarengas oli mallia W210 Sottozero ja Bridgestonen rengas mallia Blizzak LM-25. Keski-Euroopan kitkat ovat kuitenkin liukkaahkoja Suomen oloissa, mistä johtuen yritin vielä löytää muita vaihtoehtoja ja yhdessä vaiheessa kävin paikallisessa rengasliikkeessä koittamassa alle 215/45/17" -kokoisia renkaita, mutta näytti siltä, että tuon kokoiset renkaat eivät olisi kunnolla mahtuneet pyörimään rengaskoteloissa. Siispä ei auttanut muu kuin yrittää saada Keski-Euroopan kitkat alle - sekin osoittautui kuitenkin ennakoitua hankalammaksi tehtäväksi.

Ensisijaisesti yritin löytää rengaskauppiasta, joka pystyisi toimittamaan Pirellin Sottozeroa, mutta parikymmentä vaihtoehtoa eri puolilla Eurooppaa läpikäytyäni mistään ei löytynyt neljän satsia Sottozeroja sopivassa koossa. Suomen Pirellillä olisi ollut 2 kpl varastossa, mutta se ei paljoa lämmittänyt.

Bridgestoneja oli myös heikosti saatavilla ja lopulta reilun parin kuukauden aktiivisen etsinnän jälkeen oli pakko kääntää katseet Korealaisiin Nexen -merkkisiin talvirinkuloihin kun elettiin jo reilusti joulukuuta ja lunta oli ollut maassa jo jonkin aikaa ja pakkastakin reilusti. Noissa olosuhteissa kesärenkailla lipsuttelu ei ollut herkkua.

Nexenit tilasin Saksalaiselta eBay-myyjältä kohtuuhintaan ja ne olivat tarkemmalta mallinimeltään Nexen Roadstone Win-Sport 205/40 R17 84V. Renkaiden saavuttua kävin laitattamassa ne heti alle autoon ja tässä vaiheessa joulukuu oli jo yli puolenvälin.

Abarthin talvivanteet ja -renkaat. Renkaina Nexen Roadstone Win-Sport 205/40 R17 84V.

Toistaiseksi renkaista on vasta vähäisiä kokemuksia enimmäkseen lumisilla, mutta kuivilla -15- -23 asteen pakkaskeleillä, jolloin renkaat toimivat ihan kohtuullisesti. Pari kertaa kun on ollut lauhempi ja hankalampi lumikeli niin on kyllä huomannut, että ei nuo kunnon nastoille tai hyville kitkoille pärjää.

Moottorin- ja sisätilanlämmityksen järjestäminen ei sekään sujunut käden käänteessä kun Abarthiin hyväksyttyä moottorin lämmitintä ei löytynyt Defan eikä Calixin valikoimista. Vapaasti hengittävään saman kokoiseen Fiat 500:n koneeseen sopiva lämmitin kyllä löytyisi samoin kuin hyvin lähelle vastaavalla turbo-moottorilla varustettuun Alfa Mitoon ja Lancia Deltaan sopiva lämmitinkin. Abarthiin sopivaa lämmitintä ei kukaan varmaan ollut vielä kysellyt kun virallista maahantuontia ei ole mihinkään Pohjoismaahan.

Kun virallisesti yhteensopivaa perinteistä sähköllä toimivaa lämmitystä ei löytynyt niin harkitsin myös polttoainekäyttöisen Webasto- tai Eberspächer-lämmittimen asennuttamista. Vaimolla on autossaan Webasto ja se on varsin kätevä peli, mutta hintava kun esim. Eberspächer Abarthiin asennettuna maksaisi lähemmäs puolitoista tonnia.

Toistaiseksi autoon ei ole asennettu vielä mitään ylimääräistä lämppäriä - täytyy katsoa mitä asialle tekisi. Tuollaisilla parinkymmenen asteen pakkasilla on kyllä aika raikasta lähteä lämmittämättömällä autolla liikenteeseen vielä kun autossa ei ole penkinlämmittimiä. Hyvin tuolla on kuitenkin pärjännyt ja käyntiin auto on lähtenyt mukisematta. Muutenkaan mitään vikoja ei autossa ole ilmennyt lukuun ottamatta sitä, että Blue & Me -systeemi ei ole osannut moitteetta soittaa muistitikulle tallennettuja mp3-biisejä.  Raportoin auton talviominaisuuksista tarkemmin myöhemmin kunhan talvikilometrejä kertyy lisää. Tällä hetkellä auton mittarissa on 5.800 km.

Abarth -18C pakkasessa Lahdessa Vesijärven rannalla. Lisää talvikuvia löytyy Kuvia-sivulla.

 
Minun Abarth 500: Kokemuksia: 9.8.2009

Bella Italia 2009

Tammelassa järjestettiin heinäkuussa perinteiseen tapaan italialaisten ajoneuvojen tapahtuma Bella Italia, jossa olen käynyt aiemminkin Barchettani ja GTA:ni kanssa. Nyt olin luonnollisesti paikalla Abarthillani ja auto oli esillä harvinaisen näkyvällä paikalla kun Ricambi Heikka oli pyytänyt Abarthini osastolleen, joka sijaitsi aivan sisäänkäynnin lähellä.

Bella Italiassa on runsaasti Fiat-, Alfa- ja Lancia -kalustoa sekä monen sortin italialaisia kaksipyöräisiä, mutta valitettavasti eksoottisempia italialaismerkkejä on vähänlaisesti. Tänä vuonna paikalla oli muutama Maserati ja yksi Ferrari. Tapahtuma tarjoaa kuitenkin mukavan mahdollisuuden nähdä italialaiskalustoa miellyttävässä ympäristössä.

Alla muutama otos tapahtumasta. Isompikokoinen versio kuvista aukeaa klikkaamalla kuvaa.

Abarth Ricambi Heikan osastolla. Kuvan ©  Raimo Miettinen

Muutamia vanhoja Abartheja Bella Italiassa.

Abarth 1000.

Toinen kisa-Abarth lähikuvassa.

Myös vanhoja Fiat 500:sia oli paikalla.

Fiat -rivistössä oli myös 2 kpl -30-luvun Fiat Topolinoja eli 500:n esi-isiä.

Sami Uotilan yksityiskohtaotos Abarthistani Bella Italiassa. © Sami Uotila

Toinen Samin otos. © Sami Uotila

 

 

Minun Abarth 500: Kokemuksia: 17.7.2009

Ensimmäiset 2.500 km

Abarthillani on tällä hetkellä ajettu reilut 2.500 km eli kokemuksia autosta on kertynyt jo hieman ja ensikokemusten perusteella Abarth on hauska peli. Autolla on yllättävänkin lystikästä ajella pidempää matkaa kun suorituskyky maantienopeuksissa on auton kokoon nähden rivakka. Jousituksen lievä pomputtaminen saattaa kuitenkin tulla esiin joissain tilanteissa, mikä hieman heikentää ajomukavuutta. Plussapuolelle voi kirjata jarrujen tunnokkuuden.

Suorituskyvyn osalta kaasun painaminen maantienopeuksissa saa aikaan välittömästi yllättävänkin ripeää liikettä, mutta kun esim. liikennevaloihin tultaessa kävelyvauhdissa kakkosvaihteella painaa kaasupedaalin pohjaan niin ensi alkuun ei tapahdu yhtään mitään. Vasta kun turbo herää ja kierrokset nousevat n. 1800 rpm yli niin alkaa tapahtua eli välillä 1000-1800 rpm ei löydy juurikaan vääntöä. Aiemman Alfa 147 GTA:n 3,2 l V6 -kone lähti nöyrästi millä tahansa kierrosluvulla, mutta taitaa olla niin, että kaikkea ei voi saada eli downsizing ei sentään ihmeitä saa aikaan vaikka pienen 1,4 l turbokoneen ominaisuudet muuten ovatkin mainiot.

Esseesse -laatikon sisältöä. Laatikko saapui Itävallasta kotiin Schenkerin kyydillä.

Esseesse numerokyltti.

Auto ja esseesse -laatikko loppusijoituspaikassa kotona. Laatikon sisältönä tällä hetkellä polttopuita.

Kulutuksen osalta ollaan reilut neljä litraa satasella alhaisemmissa lukemissa kuin Alfalla vastaavissa olosuhteissa ja tähän astinen keskikulutus Abarthilla on ollut 7,7 l/100 km ajotietokoneen mukaan. Tankki Abarthissa on sen verran pieni (35 l), että bensa-asemalla joutuu vierailemaan kohtuullisen ahkeraan.

Abarthin vaihdekepin paikka melko ylhäällä on muuten aika passeli ja hyvin käteen sopiva. Vaimon autolla ajellessa tuntuu, että keppi on kilometrin päässä kun on tottunut Abarthin parempaan kepin sijaintiin. Ajoasentoon liittyvä negatiivinen seikka on ratin pituussäädön puuttuminen kun minulla on pituuteen nähden lyhyet kädet. Tämän seurauksena ajoasentoa ei saa täydelliseksi.

Vaihdekeppi on napakalla paikalla.

Pari takaiskuakin on sattunut kun ensin auton tuulilasiin tuli kiveniskemä apumiehen puolelle ja sitten kanssa-autoilija peruutti Abarthin takapuskuriin autoni ollessa parkissa. Kiveniskemä tuli n. kuukauden kuluttua auton hankkimisesta, mutta onneksi vaurio ei ollut niin vakava, että koko tuulilasi olisi pitänyt uusia. Sen sijaan kävin korjauttamassa lasin Autolasi Alanderilla, jossa vaurio saatiin kohtuullisen hyvin hävitettyä lasista.

Kanssa-autoilijan peruutettua Abarthin puskuriin seurauksena oli se, että takapuskuri piti maalauttaa uudelleen. Onneksi tämä operaatio meni vastapuolen vakuutuksen piikkiin.

Kaikki tämä on kuitenkin pientä sen rinnalla miten lystikästä Abarthilla on päästellä. Auto näyttää myös herättävän pääasiassa myönteisiä tunteita kanssa-autoilijoissa ja ohikulkijoissa ja aika usein ihmiset tuijottelevat autoa. Moni taitaa ihmetellä auton merkkiä kun joka puolella on Abarthin logoja eikä Fiat -merkkiä näy missään.

Abarth -logo komeilee keulalla Fiat -logon sijaan.

Ei kun lisää kilometrejä mittariin!