5.4.2009

Varusteiden valitseminen

Sen jälkeen kun Abarth 500 oli päätetty hankkia, niin alkoi tarkempi varusteiden speksaus. Tätä varten imuroin omalle koneelleni eri maiden Abarth -hinnastoja ja näpyttelin Exceliin oman Abarth -konfiguraattorin varusteluvaihtoehtojen ja eri maiden hintojen vertailemiseksi.

Aikani ihmeteltyäni päädyin seuraaviin:

• 150.155.0 Abarth 500
• Väri: 5JQ/676 Grigio Campovolo
• Verhoilu: Kangas

Lisävarusteet:

• 4AY 17" Multispoke -vanteet + 205/40/17" P Zero -renkaat
• 5HI Kit Estetico Abarth red -kylkiteippaussarja
• 195 Kahdessa osassa käännettävä takaselkänoja
• 54K Valmius Blue&Me Map navigaatiojärjestelmälle
• 4YG Interscope Hifi-järjestelmä
• 140 Automaatti-ilmastointi

Em. lisäksi tarkoituksena oli ottaa varusteeksi esseesse -paketti. Värin osalta päädyin viidestä tarjolla olleesta vaihtoehdosta harmaaseen, joka mielestäni parhaiten kunnioitti vanhojen Fiat 500 -mallin pohjalta rakennettujen Abarth -versioiden perinteitä. Mikäli tarjolla olisi ollut esim. joku mukava vaaleansininen sävy niin valinta olisi kääntynyt siihen. Sisäpuolelle oli houkutusta valita punaiset nahkapenkit, mutta päätin tyytyä vakioon kangasverhoiluun, koska vanha mies ei jaksa enää istua lämmittämättömillä nahkapenkeillä Suomen talvessa.

5.4.2009

Ostopaikan valinta

Abarthilla oli jälleenmyyntiä muutamassa Euroopan maassa syksyllä 2008 ja alkuvuonna 2009. Syksyllä 2008 seurailin mm. mobile.de- ja autoscout.de -sivujen Abarth 500 -tarjontaa ja selvittelin potentiaalisia jälleenmyyjiä eri maissa myös useiden maiden virallisten Abarth -sivujen kautta.

Kun päästiin alkuvuoteen 2009 niin selvillä oli jo useita potentiaalisia Abarth -kauppiaita ja tulevan auton varustelukin alkoi olla selvillä. Niinpä ei muuta kuin tarjouspyyntöjä menemään.

Kaikki paitsi yksi jälleenmyyjä lähettivät tarjouksen ja lopulta minulla oli tarjouksia Saksasta, Belgiasta, Hollannista, Luxemburgista ja Itävallasta. Saksassa suurinta osaa uusista autoista on saatavilla jopa 15-20% alennuksella, mutta Fiat 500 ja erityisesti Abarth 500 olivat harvoja poikkeuksia tästä säännöstä, koska näitä valmistava tehdas käy kovilla kierroksilla vaikeista ajoista huolimatta, sillä 500 -mallin kysyntä on pysynyt hyvänä.

Useissa tarjouksissa hinnoissa ei tuntunutkaan olevan jouston varaa, mutta Itävallassa Grazissa sijaitseva jälleemyyjä Autohaus Damisch heitti kohtuullisen hyvän tarjouksen peliin. Osittain tämä johtui siitä, että Itävallassakin on maksettava autoista rekisteröintiveroa ja ainakin Fiat näyttää myyvän autoja Itävaltaan naapurimaita alhaisemmilla hinnoilla pitääkseen rekisteriveron sisältävän hinnan kilpailukykyisenä. Ulkomaiselle ostajalle tämä on hyvä uutinen, sillä uutta autoa ostettaessa auton voi ostaa verottomana sillä rekisteröintiverot maksetaan määränpäämaassa.

Myös alv:in osalta uusi auto on mahdollista ostaa EU:n sisällä verottomana sillä normaaleista alv-säännöksistä poiketen uuden liikennevälineen arvonlisävero maksetaan vasta määränpäämaassa. Alv-asiassa eri maissa ja eri kauppiailla tuntuu olevan erilaisia käytäntöjä ja jotkut kauppiaat eivät kovin helposti suostu myymään autoa alvittomana vaikka säännökset sen mahdollistavatkin. Jotkut kauppiaat suostuvat käytäntöön, jossa alv:n joutuu maksamaan ostovaiheessa tai vaihtoehtoisesti se talletetaan sulkutilille ja sen jälkeen kun ostaja on maksanut alv:n määränpäämaassa niin ostomaassa maksetut alvit palautettaan ostajan esitettyä todistuksen alvin maksusta määränpäämaassa. Autohaus Damisch oli tässäkin asiassa positiivinen tapaus, sillä sieltä ostettaessa ei tarvitsisi huolehtia alv-palautuksista kun Damisch suostui myymään auton suoraan ilman alvia.

Damischilla kävin neuvotteluja Herr DI (FH) Robert Damischin kanssa, joka vastaili sähköposteihin nopeasti ja puhui hyvää englantia. Lisäksi Damisch vaikutti asiantuntevalta ja innostuneelta Abarth -asiossa. Kun vielä nettisurffailujen perusteella firmasta löytyi pääsääntöisesti positiivista palautetta, niin Damisch vaikutti oikein potentiaaliselta valinnalta ostopaikaksi.

Niinpä laitoin tilauksen vetämään Autohaus Damischista heti seuraavana päivänä siitä kun olin saanut vanhan GTA:ni myytyä. Auton tilauspäivä oli 26.3.2009 ja arvioitu toimitusaika 6-8 viikkoa eli auton pitäisi saapua Itävaltaan jossain vaiheessa toukokuuta. Sen jälkeen ei muuta kuin matkaan hakemaan autoa.

22.5.2009

Hakumatka

Auto saapui Damischille ennakoidun mukaisesti toukokuun alussa n. 6 viikon kuluttua tilauksesta. Muuttokiireiden vuoksi ensimmäinen mahdollinen hakuhetki oli toukokuun puolen välin jälkeen ja varasimme lennot Hampurin kautta Wieniin 16.5.2009 ja auto oli tarkoitus hakea Grazista ma 18.5.2009.

Ennen auton hakua lomailimme vaimon kanssa hieman Wienissä ja ma-aamulla menimme junalla Wienistä-Graziin, jossa Herr Damisch oli sovitun mukaisesti vastassa meitä rautatieasemalla. Asemalta pöräytettiin punaisen Abarth 500 esseessen kyydissä Autohaus Damischiin, jossa minun Abarthini odotti liikkeen sisällä luovuttamismuodollisuuksia.

Olin sopinut jo valmiiksi, että autoon tulisi itävaltalaiset siirtokilvet ja pakollinen liikennevakuutus kun suomalaisten siirtokilpien ja liikennevakuutuksen saaminen lähtömaasta käsin ei oikein tuntunut onnistuvan. Kaikki oli muutenkin valmiina kunhan teimme tarvittavat paperityöt. Lisäksi otin saman tien suomalaisen kaskovakuutuksen. Damischilta sain kauppakirjojen ja rekisteröintitodistuksen lisäksi mukaani suomalaista rekisteröintiä varten tarvitsemani CoC-todistustuksen.

Damischilla tuntui Abarth -kauppa käyvän kohtuullisen hyvin kun pihassa oli kaikkia muitakin Abarth 500 -värejä edustavia autoja ja pihaan tuli myös uusi autonkuljetusrekallinen autoja, jossa oli mukana 3 kpl lisää Abarth 500 -malleja. Herr Damisch kertoikin, että he myyvät Abartheja paljon myös naapurimaihin kuten Saksaan, Sveitsiin ja Unkariin.

Kun muodollisuudet oli saatu hoidettua niin oli aika lähteä eteenpäin, tosin ei kovin pitkälle kun olimme varanneet hotellin yhdeksi yöksi Grazista, jossa oli tarkoitus hieman katsella kaupunkia ennen ajomatkaa kohti pohjoista. Kävimme vielä samana iltana myös pienellä autoretkellä lähiseutujen viinialueilla ottamassa tuntumaan Abarthin ominaisuuksiin.

Yhden Grazissa vietetyn yön jälkeen lähdimme ajamaan kohti pohjoista suuntana Travemünden satama Pohjois-Saksassa, josta lähtisimme Finnlinesin lautalla kohti Helsinkiä. Ajomatkaa oli tiedossa n. 1.200 km eli Abarth saisi sopivan sisäänajon jo ennen Suomeen tuloaan. Keli oli mukava ja ajo maistui uudella autolla.

Saksaan päästiin joustavasti ja matka eteni mukavasti. Välillä tuli hieman koetettua auton voimavaroja ja nopeusmittariin tuli jossain vaiheessa kakkosella alkavia lukemia. Abarthilla oli mukava vähän yllätellä BMW/Audi/Mersu-kuskeja, joilla ei ollut käsitystä auton voimavaroista. Auton suorituskyky tuntui täysin riittävältä Saksalaisillekin autobahnoille. Sopivilla tienpinnoilla tuli kuitenkin esiin auton pieni nyökkäilytaipumus. Lyhyt akseliväli yhdistettynä jäykkään jousitukseen aiheuttaa näköjään hieman nyökkäilyä kun tienpinnassa on sopivia poikittaisia saumoja/monttuja.

Regensburgin lähellä jouduimme seisomaan ruuhkassa yhteensä parin tunnin ajan mistä johtuen matkan keskivauhti ei noussut kovin kummoiseksi.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme n. 600 km matkan Würzburgiin saakka, jossa yövyttyämme jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Toisena ajopäivänä saavuimme hyvissä ajoin Lyypekkiin, josta oli enää parikymmentä kilometriä Travemünden satamaan. Kun aikaa oli niin jäimme hyväksi toviksi Lyypekin ihmeisiin tutustumaan ennen satamaan menoa.

Travemündeen saavuttaessa takana oli yhteensä n. 1.300 km keskikulutuksen ollessa n. 8 l/100 km. Sitten ei muuta kuin laivaan 27 h ajaksi, jonka jälkeen vielä lyhyt ajomatka Helsingistä kotiin Hollolaan.

17.7.2009

Auton rekisteröinti ja verottaminen

Kotimaahan päästyäni oli aika käynnistää auton rekisteröinti- ja verotusprosessit. Autoveroilmoituksen liitteineen ja siirtolupa-anomuksen olin jo täyttänyt valmiiksi marssiessani niiden kanssa Lahden Tulliin.

Uuden auton kyseessä ollessa auto on mahdollista ostaa EU:n sisällä ilman ostomaan rekisteröinti- ja arvonlisäveroja sillä em. verot maksetaan rekisteröintimaassa eli tässä tapauksessa Suomessa. Uuden auton rekisteröintiverojen laskentaperiaatteet muuttuivat hieman 1.4.2009 alkaen siten, että auton verotusarvo lasketaan autoverottoman yleisen myyntihinnan perusteella. Lisäksi 1.4.2009 alkaen rekisteröintiveron päälle laskettu ns. elv poistui ja autoveron määrää korotettiin vastaavasti 22%.

Abarthin osalta yleisen suomalaisen myyntihinnan määrittely oli normaalia haastavampaa kun autolla ei ole virallista maahantuontia. Laitoin autoveroilmoituksen liitteeksi hieman omia näkemyksiäni siitä, miten yleinen myyntihinta tulisi mielestäni määritellä.

Arvonlisäverotuksen osalta uusien autojen verot määräytyvät ostohinnan mukaan.

Autoveroilmoituksen teon yhteydessä otin autoon siirtokilvet siksi aikaa kunnes autoveropäätös jossain vaiheessa tulisi ja saisin autoon lopulliset suomalaiset kilvet. Kilpien saamiseksi auto täytyi kuitenkin käyttää rekisteröintikatsastuksessa, jonne ajoin suoraan Tullista. EU:n tuomioistuimen kiellettyä muualla EU:n alueella jo katsastettujen autojen uuden katsastuksen vaatimisen Suomessa on saanut tällaisilta autoilta vaatia ainoastaan ns. teknistä tarkastusta. Abarthin osalta tämä tarkoitti sitä, että katsastusmies syötti AKE:n järjestelmään toimittamani CoC-todistuksen mukaiset auton tiedot ja kävi katsomassa auton tyyppikilven ja papereiden mukaisten valmistenumerojen vastaavuuden. Mitä tästä ilosta sai sitten maksaa? Vaatimattomat 175 eur - melkoista kiskontaa!

Sitten vaan veropäätöstä odottelemaan.

Autoveropäätöksen saapuminen kesti n. kuukauden eli se saapui kesäkuun puolen välin jälkeen. Veropäätöksen mukainen verotusarvo oli onneksi järkevä ja hyvin pitkälti veroilmoituksessa esittämieni suuntaviivojen mukainen. Verojen maksun jälkeen kävin hakemassa autoon lopulliset suomalaiset rekisterikilvet, jotka sain 6.7.2009.

Sitten ei muuta kuin baanalle ja kokemuksia hankkimaan.